6/29/2016

Juhannus










Oli muuten super ihana ja rauhallinen Juhannus. Myös kovin ruokaisa sellainen. Kiertolaisina suhailtiin mökiltä toiselle melkeinpä valmiisiin pöytiin ja otettiin pieni breikki hääjärjestelyihin (jos ei lasketa Juhannus-dinnerin yhteydessä pidettyjä hääkakku- ja viinitastingejä). Mutta noin muuten hää-vapaa viikonloppu pitkästä aikaa, joka teki kyllä terää. Sen jälkeen ollaankin painettu täysillä asian tiimoilta. 

NE ON VIIKON PÄÄSTÄ! Ihan tajuton kiire ja tohina, ja välillä alkaa jännittää niin että voisin oksentaa. Kuten arvata saattaa, illat on kuluneet hyvin pitkälti hääaskartelujen merkeissä (harmi etten voi vielä täällä niitä paljastaa) ja todo-lista tuntuu loputtomalta. Kai tässä silti ihan hyvällä mallilla ollaan ja pari vapaapäivää ennen häitä tulevat varmasti enemmän kuin tarpeeseen. Keep calm and embrace your inner Bridezilla!

-T




6/23/2016

TIME TO SUIT UP








Kaasojen mekoista inspiroituneina päädyttiin hommaamaan myös bestmaneille jotain sinistä. Saman värinen rusetti tilattiin tietenkin myös pikkujätkälle (nähtäväksi jää millaiset uhmaraivarit kudi vetää rusetin ja puvun pukemisesta). Kyhäilin pojille kortit, joihin kiinnitin rusetit ja (sulhasen toivomat) Ghostbusters-kalvosinnapit. Meillä ei ollut valmiiksi mielessä mitään tiettyä teemaväriä pukeutumiseen, mutta nyt onkin aika hauskaa että kuteet vähän mätsäävät yhteen.

Nyt vois vaikka jättää hetkeksi häähössötykset taka-alalle ja keskittyä juhannuksen viettoon!

-T



6/19/2016

Watermelon Pink


Häät on taatusti niitä kaikista ihanimpia juhlia, joihin voi kerrankin tälläytyä kunnolla. Perjantaina juhlittiin ystävieni häitä, jonne oman hääpukuhässäkkäni keskellä onnistuin löytämään kauniin vesimelonin värisen koltun.

Eipä ollut ensimmäinen (eikä varmasti viimeinen) kerta, kun meikäläisen tilaama mekko on väärän kokoinen. Lähes poikkeuksetta joudun ainakin lyhentämään tai kaventamaan kolttuja, mutta tällä kertaa kun innoissani kiskoin sifonkiunelman Nellyn paketista ja vetäisin päälle, tajusin vetoketjua vetäessäni yläosan olevan auttamatta liian pieni. Vetskari jäi junnaamaan kylkiluiden kohdalta niin että väliin jäi melkein kymmenen sentin aukko. Hitto. Oon mailman surkein palauttamaan mitään nettikauppoihin, eikä samaa mekkoa näyttänyt edes olevan jäljellä xs:ssää suurempaa kokoa. 

 Onneksi hätä keinot keksii! Tätäkin hamosta täytyi kuitenkin lyhentää pituudesta yli parikymmentä senttiä. Ylimääräisestä helmapalasta sain näperreltyä yläosan selkäosan leveämpänä ja hieman eri mallisena. Ratkoin vanhan pois ja kiinnitin uuden tilalle. Tämähän olisi ollut yllättävän helppo ja nopea operaatio, jos mukaan ei lasketa häitä edeltävän illan kiirettä, ja sitä että meillä tuli ompelukoneen kanssa ihan tajuton riita siitä, ettei se oikein pidä sifongista. Päästiin kuitenkin loppujen lopuksi jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen. Problem solved ja mulla oli nätti mekko häihin.







Mekon kaiffariksi löytyi kätköistä taannoin tuunaamani clutch (ohje tähän löytyy täältä!).

Ja voi että oli kuulkaas ihanat häät <3

-T

6/13/2016

TARVA





Olin jo luopunut toivosta etsiessäni makkariin sopivaa vanhaa lipastoa nettikirppiksiltä. Hain etenkin 50-60 -lukulaista yksilöä mieluiten siroilla rengasvetimillä, mutta aina kaikista löytyi jokin vika joko koon, värin, vetimien tai kunnon puolesta. Ikean Tarva-sarjan käsittelemätöntä puuta oleva lipasto kuitenkin miellytti silmääni, joten päädyin lopulta hankkimaan sellaisen, kun pitihän turha roina nyt jonnekkin saada sullottua. Ensin ajattelin käsitellä pinnan vahalla tai lakalla, mutta aikaa tähän ei tahtonut löytyä, ja lopulta päätin jättää sen sellaiseksi. Alkuperäisten puisten nuppien tilalle tilasin sirot rengasvetimet, jotka toimii itseasiassa aika kivasti uudessakin huonekalussa. 

Mutta hups. Lipastonhan piti tulla makkariin. Se päätyi lopulta olohuoneeseen, ja olkkarin vanha lipasto makuuhuoneeseen. Sama hups kävi myös Wiho designin Batman-julisteen kanssa. Sen kun olin alunperin ostanut lastenhuoneeseen yhdelle pienelle batmanille, mutta siinä tuo nyt kököttää olkkarissa sen lipaston päällä -ainakin toistaiseksi.


-T


6/08/2016

30


Sitä joskus junnuna ajatteli 30-vuotiaan olevan tosi aikuinen. Siinä vaiheessa elämää kuuluu jo olla taloa ja perhettä, pukeudutaan aikuisesti, kuunnellaan aikuisten musiikkia, tehdään duunia ja eletään tasaista - ehkä jopa vähän tylsää elämää. Sitten havahduin tänään siihen että hittolainen mähän täytän oikeesti kolkyt. Siihenhän oli äsken vielä monta vuotta aikaa. Kevät on ollut niin kiireinen, etten kaiken tän hässäkän keskellä ole oikeasti kerennyt pysähtymään ja funtsimaan tätä hommaa. Tässä sitä kuitenkin nyt ollaan - kolmekymppisenä. Tylsästä elämästä ei ole tietoakaan, musamaku ei oo kovasti muuttunut sitten teinivuosien, enkä oikeastaan tiedä mitä tuo aikuisesti pukeutuminen edes tarkoittaa, mutta ehkä sitä on nyt jotenkin vähän aikuisempi olo. Ja se tuntuu ihan hyvältä.




Oon muuten aivan rakastunut festarihenkeä huokuvaan H&M loves Coachella -mallistoon. Oli pakko käydä hamstraamassa parit värikkäät shortsihaalarit ja kesähepeneet. Nyt kun pääsis sinne festareillekin tänä kesänä. Voihan sellasta harrastaa vielä kolmekymppisenäkin.

-T




6/06/2016

Just go with the flow


Wou. Jään melkein sanattomaksi kun pitäisi kuvailla millainen viikonloppu mulla on takana. Vieläkin havahdun hölmistyneeseen hymyyn kasvoillani, vaikka on maanantai ja väsyttää ihan pirusti. Olin onneksi kaukaa viisas ja merkkasin vapaapäivän tälle päivälle. Tiesin siis että mulla on polttarit. Viime viikonloppu oli meinaan ainoa vapaa sellainen ennen heinäkuuta. 


Meikäläisellä ei ollut hajun häivääkään mitä tuleman pitää. Edellisenä iltana postiluukusta tipahti varoituskortti ("Huomenna mennään ja täysii!!!") johon oli listattu mukaan pakattavat taravarat. Koita siinä sitten jännitykseltä ja hämmennykseltä saada sullottua kamoja kassiin. Seuraavana aamuna klo 7.30 heräsin "Kun tänään lähden.." pauhasi meidän oven takana ja ovikello soi. Sen jälkeen tätä tyttöä vietiin silmät sidottuna musat korvilla pitkin kaupunkia 17 mimmin saattueella. Päivään mahtui ihana aurinkoinen puutarha-aamiainen, tulevien nimikirjainten spreijaamista, skedeilyä, flirtti-tanssitunti, litra tolkulla kuohuvaa, hengailua, naurua, onnenkyyneliä, ystäviä, älyttömän hyvää ruokaa, synttärikakkua (meikä täyttää parin päivän päästä pyöreitä), exä-pinjata (jonka sisältä paljastui mun rakastamia PEZ-karkkeja), baarimikkona olemista ja jorailua. Lopuksi kömmittiin kaasojen kanssa mäkkisäkkien kera hotellihuoneen pehmeisiin lakanoihin, joissa hihiteltiin hiukset pörröisinä sunnuntai-iltapäivään saakka. Tytöt oli nähneet ihan älyttömästi vaivaa ja suunnitelleet viikonloppua monta kuukautta - Ei ihme että tästä seurasi kaikille lievä polttareitten jälkeinen masennus. 

Arvasin kyllä että ne jotain kivaa yhdessäoloa järjestää, mutten osannut odottaa mitään tällästä. Oon yleensä ottaen tosi järjestelmällinen "langat käsissä"-tyyppi, joten oli outoa vain heittäytyä muitten vietäväksi. Kun multa kysyttiin mikä oli kivointa, en osannut vastata. Ihan kaikki! Kiitos tytöt <3

-T