1/28/2016

It's a pom pom thing


Talvi ja tupsut ne yhteen soppii! Jos multa kysytään, tupsuja voi oikeestaan laittaa melkein mihin vaan. Vaikka päähän. Eritoten pieniin, mutta miksei isompiinkin.


 





Söpöjä tupsupinnejä, -ponnareita ja -pantoja on tullut värkättyä lahjaksi monelle mini-mimmille. Vastaavia on nyt vilkkunut paljon kaupoissa ihan valmiinakin, mutta ei noissa itsekkään tehtynä kauaa nokka tuhise.

Simppeli ohje perustupsuun löytyy täältä. Ihan minikokoisten tupsujen tekoon oon itse käyttänyt apuna haarukkaa. Valmiin tupsun voi helposti solmia langalla kiinni, ja perään turauttaa tipan liimaa. Muita tupsufaneja?


-T


1/24/2016

Easy Like Sunday Morning






Töihin palattuani arkiaamuina ei todellakaan ehdi istumaan kahvikupin ääressä rauhassa, puhumattakaan hömppälehtien lukemisesta. Oon usein myös lauantaisin duunissa, joten voi hittolainen miten hitaiden sunnuntaiaamujen tunnelmaa osaa nyt arvostaa. Kun saa nukkua edes pikkusen pidempään, tehdä rauhassa vähän parempaa aamupalaa ja jäädä siihen pöytään notkumaan kahvikupin ja lehden kanssa. Niin ihanaa. Olin vielä pantannu muutamaa lehteä ihan vaan sunnuntaiaamua varten. Meille tulee töihin (kampaamoon) tietysti kaikki hömppälehdet, joten aina ajattelen että on turhaa tilata niitä kotiin, vaikka harvoin ehdin töissäkään lehtiä selailemaan.


Deko on tällä hetkellä kyllä ihan lemppari lehti. Ainoa jonka uutta numeroa kuikuilen kieli pitkällä kauppojen lehtihyllyiltä. Ehkä se nyt pitäis laittaa ihan kestotilaukseen, kun jokaisen numeron ostan poikkeuksetta kuitenkin. Inspiroivia kuvia ja mielenkiintoisia tekstejä. Parasta lukemista on jutut persoonallisista kodeista, jotka on kunnostettu vanhoista navetoista tai kellosepänpajoista, kodeista joissa ei olla liikaa juostu viimeisimpien trendien perässä, ja kodeista jotka on tehty itse tai joissa on hyötykäytetty kekseliäästi vanhaa tavaraa.

Häät ja juhlat -lehden nappasin kaupasta, koska täytyyhän sitä häitä järjestävällä edes yksi aiheeseen pureutuva lehti olla! Ja onhan tuota kiva pläräillä. Hitosti pitsiä, hörhelöitä ja vinkkejä suureen päivään. Ehkä parasta aivot narikkaan-osastoa..

Musta tehtiin syksyllä pieni haastis Suuri Käsityö-lehden Taitava tekijä-osioon, joka julkaistiin nyt tammikuun numerossa. Palstalla esitellään kuukausittain aina joku "käsityötyyppi", ja olin ensin vähän ihmeissäni kun sain pyynnön haastatteluun. Täytyy tunnustaa etten ole ikinä ostanut kyseistä lehteä, sillä oon kelannut sen sisältävän pelkkiä kaavoja, tilkkutäkkejä ja pitsinnypläysohjeita. No olihan siellä sitten paljon muutakin kun sivuja selailin. Jutussa kerrottiin meikäläisen askarteluista, ja esiteltiin muutamia blogissakin esillä olleita töitä. Kuvat oli kivoja, mutta jotenkin hassua lukea itsestään, koska haastattelija kirjoittaa asian tietysti oman kokemuksensa ja mielikuvansa perusteella (vähän samanlainen onks toi minä?-fiilis mikä tulee kun kuulee omaa ääntänsä nauhoitettuna). Jo otsikko sai mut naurahtamaan vähän kiusaantuneena. Kai mä oon sitten ihan taitava tekijä ja tarvitsen oman luovuusannokseni.




-T

1/21/2016

Riippuu mistä roikkuu





Heh joskus junnuna tuli viljeltyä noita otsikon kaltaisia näppäriä lausahduksia.. mutta hei roikkavalaisimet! Niitä näkee nykyään joka puolella. Mä en vaan saa niistä ähkyä. Taannoisessa makkarin päivityksessä pistin vaihtoon myös lamput, ja vanhojen tilalle laitoin katonrajasta roikkumaan lamppunauhan ja sen kaveriksi työmaavalaisimen, jonka sai koukun avulla kätsästi kiinni sängynpäätyyn. Tieteysti koitin ensin turhaan etsiä valmiiksi valkoista roikkaa, mutta lopulta hain Clasulta ihan perus alumiinisen mallin. Ei muuta kuin kehikko irti, valkoista spraymaalia pintaan ja sisälle sopivan himmeä led-lamppu. Valkoinen oli makkariin jotenkin freesimpi ja muutti heti karuhkon valaisimen ilmettä pehmeämmäksi. 

Täytyy tunnustaa että makuuhuoneen sisustus on saanut hetken olla ihan oman onnensa nojassa. En meinaa oo vieläkään löytänyt huoneeseen sopivia yöpöytiä ja sitä täydellistä vanhaa lipastoa. Nyt täytyy vähän ryhdistäytyä asian tiimoilta! 


-T



1/17/2016

Muokkailua



Olisinkohan joskus ostanut kaftaanimaisen tunikan jotakin reissua varten rantarievuksi. No sitä käytettiin ehkä sen kerran, ja sitten rätti onkin lojunut kaapin perukoilla. Jostain kumman syystä en uutena vuotena löytänyt yhtään mitään päälle pistettävää ja naama irvessä kaappeja tonkien nappasin sieltä tämän. Pienet pikaiset muokkailut ja mekko oli uudessa uskossa.



Ihan aluksi pienensin v-mallisen kaula-aukon vähemmän avonaiseksi, johon ei oikeastaan tarvittu kuin muutama hassu pisto. Mittailin vyotörön korkeudelle sopivan mittaisen kuminauhan, ja ompelin sen venyttäen kiinni siksakilla. Näin sain vyötäröstä joustavan ja nätisti rypytetyn.






Tästähän tuli taas ihan käytettävä kolttu. Sopivan rento duunissakin pidettäväksi.

Vitsit mikä sää! Hanki kimaltelee auringossa, eikä tuule lainkaan. Oltiin porukalla aamupäivä pulkkailemassa ja reippailemassa pitkin metsiä. Punaset posket, ilonen mieli ja kuuma kaakao. Meneekö liian täydelliseksi jos tähän päälle pistäs vielä padan uuniin porisemaan, saunan päälle ja ottais piiitkät päikkärit?

-T

1/12/2016

Wedding Venue


(Mä nyt alotan tän häähömppäilyn, mutta nou hätä, ei tästä kuitenkaan pelkkää hääblogia ole tulossa!) Heinäkuussa ajateltiin astella alttarille. Tässähän tuli ehkä pikkusen kiire koko bileiden kanssa, sillä moni varaa häiden järkkäämiseen jopa yli pari vuotta aikaa. No me ollaan vähän tälläsiä hetkessä eläviä malttamattomia höntyilijöitä, eikä esimerkiksi osata varata Thaimaanmatkaa jonnekkin ensi syksylle (sinnehän olis ikuisuus!). Jos jostain innostutaan, niin se täytyy tehdä heti, joten uskon että kyllä me yhdet häät puolessa vuodessa järjestetään (johan tässä on kohta 12 vuotta odoteltu). 

Tärkeintä oli aluksi löytää sopiva paikka, missä juhlat vietetään. Oon aina unelmoinut rustiikkisista kesähäistä vanhassa ladossa. Se tuottikin aluksi päänvaivaa, sillä Helsingistä kaikki sopivat juhlatilat oli jo ensi kesälle buukattu. Rajoitteena oli myöskin se että kesästä löytyi vain kolme häille sopivaa viikonloppua. Ei haluttu paikaksi kartanoa, seuraintaloa/vpk:ta, eikä ravintolaa, vaan jotain spessumpaa. Ei mitään liian hienoa miljöötä, vaan konstailemattoman rentoa ja ehkä hieman rosoistakin tilaa, jossa 100 ihmistä voisi juhlia aivan rauhassa. Koska Helsingistä tuskin sopivaa latoa tulisimme löytämään, vaihtoehtona ruvettiin kahlaamaan enemmän teollista tyyliä olevia tiloja (kattilahalli, Suvilahti, teatteri Toivo, jne) mutta jokaisesta löytyi jotakin puutetta tai vikaa. Harkittiin jossain välissä jopa pitävämme bileet Virossa. Sitten alettiin miettimään, että onko ne häät ihan pakko pitää stadissa? Täydellinen mesta löytyikin lopulta Espoosta ja sehän meni oitis varaukseen.

kuvat 1 2 3 4
 Mulla Meillä on aikalailla selkeät sävelet häiden koristelujen suhteen. Paikka (Espoon talli) on jo itsestään hyvin tunnelmallinen, korkeaan vanhaan talliin rakennettu juhlatila, joten paljoa ei tarvita. Lamppunauhoja, riisipaperipalloja ja viirinauhoja. Aaah! Meikäläinen vois uppoutua vaikka koko päiväksi Pinterestin ihmeelliseen maailmaan. Enkä tietenkään malta odottaa että pääsen väkertämään koristeita ja muuta sälää.

Mutta nyt tää morsmaikku rupeis etsimään sitä täydellistä hääpukuaan.


-T



1/08/2016

Musta matto


Oon kärsinyt aika-ajoin ongelmasta nimeltä mattoahdistus, jota ilmenee varsinkin astuessani lastenhuoneeseen. En vain ole löytänyt kivaa ja sopivan kokoista mattoa. Tai no olen yhden, mutta sitä tuntuu olevan mahdotonta saada mistään, joten lastenhuoneen lattialla onkin tästä syystä lojunut vähän mitä sattuu väliaikaisia mattoja.




Löysin kaappeja siivotessani kolme mustaa pientä räsymattoa, jotka olin joskus piilottanut sinne yhtä toista (jo unohdettua) projektia varten. Musta matto lastenhuoneeseen - ei luultavastikaan kovin käytännöllinen idea, sillä siinähän näkyy heti kaikki roskat ja muu pöly. En kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta, vaan kursin ne valkoisella langalla yhdeksi isommaksi matoksi ja heivasin lattialle. Matot on snadisti eri kokoisia ja ompeleet pistin tarkoituksella vähän sikin sokin. Lastenhuoneessa kun ei kaiken tartte aina olla niin justiinsa. Täytyy sanoa että yllättävän siistinä matto on pysynyt, vaikka onkin ollut kovassa käytössä jo muutaman viikon. Ehkä tuota hetken nyt jaksaa taas katsella.


-T







1/04/2016

Kuinka olla supernainen?



Homma on kuulkaas nyt niin, että tän mamman hoitovapaa loppui nyt ja on aika palata töihin. Fiilikset on tosi innokkaat ja jännät, mutta samalla haikeat. Viime viikko nautittiin j:n kanssa vikoista vapaapäivistä ja varmaan tunnin välein totesin ääneen että on tää vaan ollut ihanaa aikaa. Niin ihanaa. Ja ikävähän tätä tulee. Aikataulutonta hengailua ja lorvimista. Piiitkiä hitaita aamuja. Tuleeko niiden tilalle nyt kiirettä ja aamuruuhkia? Varmasti niitäkin.

Oon yleensä ottaen suhteellisen aikaansaava ihminen ja mulla täytyy aina olla jotain tekemistä. Kotona ollessa on ollut ihan kivasti aikaa keskittyä omiin juttuihin ja näpertelyihin, ja esimerkiksi tähän blogiin. Mutta mites käy nyt kun aloitan duunit? Yrittäjänä hommaan liittyy muutakin kuin hiusten napsimista. On kirjanpitoja, hankintoja ja liikkeen asioiden hoitamista. Helmikuussa aloitan töiden ohella opiskelemaan valokuvausjuttuja ja kouluhommille täytyy tietenkin raivata oma aikansa. Kotiakin pitäis koittaa hoitaa, pestä pyykkiä, tehdä ruokaa ja hakea muksu tarhasta. Välillä olisi kiva myös käydä jumpassa tai lenkillä. Huolehtia itsestä. Tähän vielä perheen yhteinen aika parisuhdetta unohtamatta. Ja ystävät. Milloin niitä enää kerkeää näkemään? Kirsikkana kakun päälle olisi vielä yhet häät ensi kesäksi järkättävänä.


Asioiden tärkeysjärjestykseen laittamisessa ja elämän aikatauluttamisessa tulee varmasti olemaan omat haasteensa. Tästä blogista kun en vain millään haluaisi luopua. Tää on sitä mun omaa aikaa, jonka koen ihan hirveän tärkeänä itselleni. Fakta on kuitenkin se että samanlailla tuota aikaa ei varmastikaan tule olemaan ja nyt täytyy vain koittaa löytää sopiva balanssi kaikelle. Varmasti meikäläisen askartelut ja postaustahti tulee jonkin verran jatkossa kärsimään, mutta edelleen koitan pitää blogista kiinni, kunhan siitä ei vain aiheudu ylimääräistä stressiä. Toivottavasti pysytte messissä.


Kauheen negatiiviselta mä nyt kuulostan, ja se ei ole tarkoitus. Oikeesti innolla odotan kaikkea uutta kivaa mitä tää vuosi tuokaan tullessaan. Näähän on kaikki ihan älyttömän siistejä ja jännittäviä juttuja!

Bring it on 2016 - Mä oon valmis!

-T

PS. Saanko, oi saanko edes vähäsen postata jostain häähömpästä?