12/23/2016

YOU HAD ME AT HO HO HO







Ensi vuonna hankitaan toivottavasti vihdoin ihan oikea kuusi, nyt mennään vielä teipatulla. Musta paperiteippi on Ikeasta, ja lähti ainakin viime vuonna seinästä pois jälkiä jättämättä. Päädyin lopulta helppoon ja pelkistettyyn ratkaisuun, sillä vietetään Joulua muualla kuin kotona. Teki mieli kasata kuitenkin edes jonkinlainen "Joulu-alttari" olkkarin nurkkaan. Tunnelmaa tuo tuokin!


Ihanaa ja lämmintä Joulua kaikille. Täällä venaillaan jo kovasti Joulupukkia!

-T

12/19/2016

JOULUGRANOLA



Monelle varmasti tuttua näin joulun korvilla, kuinka paljon on kyläiltäviä paikkoja, tarhantätejä, ja ihmisiä joita haluaa muistaa. Omasta mielestäni on aina kivempi viedä mukanaan jotain persoonallisempaa kuin perus glögipullo tai hyasintti, joten koitan joka vuosi keksiä jonkin uuden tehtailtavan kohteen joulupajaan. Asian eteen jaksaa uhrata vaivaa ja ajatusta, kun tietää miten monelle ihmiselle saa jaettua hyvää mieltä. Nyt valmistelin (ihan super super hyvää) Joulugranolaa, jota tulikin tehtyä monta satsia. 


Ainekset

5 dl kaurahiutaleita
1,5 dl kookoshiutaleita
1 dl cashewpähkinöitä (murskattuna)
1 dl manteleita (murskattuna)
0,5 dl auringonkukan siemeniä (murskattuna)
0,5 dl seesaminsiemeniä
30 g kovaa kookosrasvaa
1 dl hunajaa
1 tl kanelia
1 tl suolaa
1 tl ruokosokeria
5 kpl piparkakkuja
1 dl kuivattuja karpaloita (hienonnettuna)
1 dl kuivattua banaania (murskattuna)
0,5 dl kuivattua omenaa (murskattuna)

Murskaa ensin morttelissa pieneksi pähkinät ja siemenet, ja sekoita keskenään kuivat aineet marjoja, hedelmiä ja pipareita lukuunottamatta. Sulata kookosrasva miedolla lämmöllä ja lisää sekaan hunaja (kuumenna juoksevaksi, mutta älä kiehauta). Sotke litku kuiva-aineiden joukkoon hyvin ja levitä seos leivinpaperin päälle pelille. Paahda 150 C uunin keskiosassa 20-30 minuuttia. Kääntele granolaa paiston aikana pariin otteeseen tasaisen lopputuloksen saamiseksi. Anna tuotoksen jäähtyä rauhassa ennen piparkakkumurskan ja hedelmien lisäämistä. Säilytä kuivassa paikassa.











Suussa sopivasti rouskuva herkku on kyllä melkeinpä jo liian hyvää, sillä en voi pitää aamuisin näppejäni erossa granolapurkilta. Aineksia voi tietysti muokata omien makutottumuksien mukaan, mutta Jouluinen maku tulee pipareista ja kanelista. Itse oon yleensä vääntänyt samalla vaivalla tuplasatsin, jolloin tuotetta riittää muutamalle muullekin. Ja hei tämänhän voi tehdä myös gluteenittomana! Kylläpäs oli tarhan tädit mielissään.


-T

12/16/2016

Christmas Crafts


Tänne blogiin on eksynyt viime aikoina rutkasti jengiä jouluun liittyvillä hakusanoilla, joten keräilin taas randomisti kokoon vanhoja Joulu-aiheisia askarteluja parilta viime vuodelta. Varsinkin DIY-kuorintavoidetta ja itse tehtyjä lahjoja googlaillaan ilahduttavan ahkerasti.










Tonttupaja on tietysti käynyt viime päivinä ahkerana täällä päin. Koitan keksiä joka Joululle jonkun uuden lahjaidean, jota tehtailen sitten suuremman erän. Viime Jouluna kiitosta saivat erityisesti lahjaksi annetut tuunatut kynttilät ja suussa sulava saaristolaisleipä. Mä tässä vielä arvon askartelenko taas (ahh niin helpon) teippikuusen seinälle ja säästyn siivoamiselta, vai hankittaisko tänä vuonna sittenkin ihan oikea kuusi, joka toisi niin ihanaa tuoksua ja tunnelmaa..

-T

12/12/2016

MY PHOTOGRAPHY


Valokuvat. Oon aina fiilistellyt niitä. Myös oma tarve ikuistaa hetkiä, tilanteita ja ihmisiä on kasvanut vuosi vuodelta. Järkkäri on kulkenut repun pohjalla messissä jo kauan, ja vielä enemmän parina viime vuotena. Blogitouhuilut ovat varmasti osa syy kameran mukana raahaamiseen, mutta kuvaan myös paljon ihan muuten vaan. Pidän kehittymisestä, uuden oppimisesta ja siitä että saan aikaan jotain. Jossain vaiheessa kuvaamisen tiimoilta havaitsin ärsytystä ja turhautumista, sillä tunsin että homma junnaa paikoillaan, ja oma osaamiseni teknisesti eivät vain enää riitä mulle itselleni, sillä olen sitä tyyppiä, jonka yleensä ottaen täytyy olla hyvä kaikessa mihin ryhtyy. Halusin kehittyä.




Alkuvuodesta aloittelin Helsinki Design Schoolissa Valokuvaajan tutkinnon, enkä voi uskoa kuinka nopeasti tää vuosi onkaan vierähtänyt. Ja kuinka oonkaan kuvaamisessa enemmän kehittynyt, kiinnostunut, motivoitunut ja inspiroitunut. Luottoa omaan osaamiseen ja tekemiseen, sekä tekniikkaan on tullut rutkasti ja tuona aikana mulle vahvistui myöskin se mun oma juttu - ihmiset. Lemppareinta ei välttämättä ole mallien kuvaaminen, vaan ihan oikeiden aitojen ihmisten ja hetkien.










Viime viikolla oli aika kilistellä skumppalaseja valmistujaisten tiimoilta. Todistuksen lisäksi sain vielä erikoismaininnan luokan hymytyttönä olemisesta ja positiivisesta asenteesta! Olo oli jokseenkin epätodellinen, sillä alkuvuodesta tuntui ihan hullun hommalta lähteä opiskelemaan työn ohessa, ja siinä sivussa järjestellä häitä, kirjoitella blogia ja pyörittää arkea. No mutta tuosta selvittiin ja innolla odotan tulevia projekteja, joihin nyt saattaisi lohjeta pikkuisen enemmän aikaa. On ollut tosi mielenkiintoista ja antoisaa heittää välillä kuvauskeikkaa omien duunien vastapainoksi, ja niitä meinaan myös jatkossa puuhailla sopivissa määrin, rakkaana harrastuksena.

Lisää mun random räpsyjä voi tsekkailla instasta @tyttibeatphotography
(ja perus arkea, murokuppeja ja selfietä @tyttibeat)

-T

12/05/2016

Gold Pleated Skirt



Pikkujoulut lähestyivät ja ylläri pylläri meikäläinen mietiskeli taas viime tipassa outfittiä tuleviin kemuihin. Teemana oli metallinhohto/blingi, ja vaatekaappia tutkaillessani ei silmiini osunut oikein mitään kimaltavaa. Muistelin joskus pari kuukautta sitten melkein häikäistyneeni lajitellessani kirppissäkeissä olleita vaatteita, ja kävin kaivamassa sinne hylätyn kultaisen pliseeratun topin, joka oli myyntiin menossa ihan syystäkin - en ollut käyttänyt sitä kertaakaan.


Tämän pystyi siis hyvällä omallatunnolla uhrata tuunauttavaksi. Hommahan oli mitä simppelein. Saksilla vaan yläosa suoraksi, ja siihen tie paksuhkolle kuminauhalle. Paitsi että aikaisemmin uskollisesti palvellut Singerini sanoi itsensä irti viime metreillä, joten homma taittui loppuun käsin ommellen. 






Hamonenhan olisi ollut suorastaan täydellinen midi-mittaisena, mutta kelpasi tähän hätään lyhyempänäkin. Frendiksi tietysti glitterit luomiin ja tää oli valmiina säihkymään.

Onneksi meikäläisen pikkujouluiluriekkumiset alkaa olla tässä, niin voi keskittyä rauhassa Joulun venailuun. Sehän on jo ihan kohta!


-T

11/28/2016

DIY ADVENT CALENDAR







Tänne oli jostain kantautunut jo monta suklaakalenteria, joiden sisällöt on hävinneet mutsin ja faijan vatsoihin ennen kuin joulukuu on edes alkanut. Meidän mini kiipeilisi seinille, jos sille syöttäisi aamupalaksi suklaata, joten ehkä parempi mennä mielummin näillä miniyllätyksillä kuin sokerilla.

Nyt sitten opetellaan kärsivällisyyttä, milloin niitä paketteja oikein saakaan avata..

-T

11/22/2016

DIY HALTER DRESS


Elossa ollaan! Ei vielä aivan täysin vedossa, mutta kuitenkin sen verran hengissä, että pääsin juhlistamaan viikonloppuna ystävien häitä, ja vielä ompelin itse mekonkin juhliin. Alkutalvella tuntuu jotenkin loogisemmalta pistää päälle pitempää kolttua, ja kaikki kaapissani jo valmiiksi roikkuvat pitemmät mekot olivat sävyä koralli ja kesä. Kun aikaa häihin oli enää viikko, eikä mulla ollut vieläkään mekkoa, marssin kangaskauppaan ja ostin puolitoista metriä burgundyn väristä satiinia.

Tällainen sitten lopulta syntyi viikossa, kiireessä ja ilman valmiita kaavoja.










Tein ensin mekon alaosan kolmesta yhteen ommellusta kaistaleesta, jotka rypytin kiinni vyötärönauhaan. Sisäpuolelle kiinnitin vuoreksi ohuen aluskankaan ja taakse ompelin vetoketjun. Kolmion mallisen yläosan sommittelin kaulan ympärille tulevaan kapeaan kaistaleeseen ja kiinnitin alaosaan. Vaikka muutama kirosana taisi päästä mekon kyhäämisen aikana, sain sen juhlia edeltävänä ilta kuitenkin kasaan, ja seuraavana päivänä päälle. Taas jäi hieman viime tippaan mun ompelut, mutta eihän sitä voi keskenkään jättää kun on jotain kerran aloittanut.


-T

11/14/2016

Moi vaan




Pitkästä aikaa! Reissusta paluu ei mennytkään ihan niin mutkattomasti, ja kerkesin suoraan sanottuna nuolaista ennen kun tipahti. Tai siis minä tipahdin sairasvuoteeseen. Piti vielä mennä koneessa hihkumaan pojille, kuinka siisti homma ettei kukaan meistä sairastunut. Muutaman viikon lomailun jälkeinen työrupeama odotti tekijäänsä, puhumattakaan viime viikon opiskelupäivistä ja miljoonasta muusta hoidettavasta asiastaa, ja meikäläinen sairastuu. Energiaa ei sattuneesta syystä ole riittänyt ihan tänne blogiin saakka, eikä oikeastaan mihinkään ylimääräiseen. Nyt alkaa onneksi olla hommat hoidossa ja meikäläinen pikkuhiljaa (toivottavasti) kondiksessa. Palailen kunhan tästä vielä vähän tokenen.

-T

11/07/2016

LOVE MY TRIBE

Mun ja minin näköjään vakkariksi muodostunut yhteinen juttu reissuilla on mätsäävät heimopaidat. Totta puhuen mun piti aluksi tuunailla peace-merkillä varustettu t-paita kundille, mutta sen valmistuttua muutamassa minuutissa, huomasin kohta kaivelevani myös omasta kaapistani valkoista paitaa.


Tarvikkeena helposti hankittavat valkoinen t-paita, viivotin ja musta kangastussi. Symmetrisen muodon saadakseni asettelin ensin suuremman puoleisen keittiökulhon keskelle paitaa, johon tökin vieri viereen pisteitä tussilla kulhon reunojen mukaisesti. Jatkoin keskiosan kuvion samalla tekniikalla viivotinta apuna käyttäen. Lopuksi silitys ja paidat oli valmiita.






Palattiin juuri kotiin ja voin kertoa että nyt paleltaa! Reissu oli ihan huippu ja loma teki tehtävänsä. Säästyttiin pahemmilta kommelluksilta ja matkatkin taittuivat ihan okei. Tiedättekö sen Aurinkomatkojen telkkarimainoksen? Taustalla soi herkkä Lähtisitkö-biisi (ei Pave Maijasen tai VilleGallen ja Sannin versio, vaan se hitaampi tulkinta (tarkalleenottaen tämä). Sama kipale oli muuten yksi meidän häätansseista). Nyt kotona lomakuvia selaillessa tuntuu että oltais siitä taianomaisesta täydellisestä lomamainoksesta (jos siis unohdetaan taaperon ajoittaiset kiukuttelut, hyttyset ja puuduttavat lentomatkat), vaikka meidän mini-reppureissu olikin kaukana valmiista pakettimatkasta. Pieni kontrasti tohon ikkunasta näkyvään lumiseen maisemaan, mutta nyt pitäis ainakin olla akut ladattuina talvea varten. 



-T

10/31/2016

Sunsets & Palm Trees



Täällä me ollaan, varpaat hiekassa Koh Lantan saarella Thaimaassa. Ajantaju ja arkiset huolet kadotettuina. Mikä päivä tänään edes on?

Loppusyksy on oikeastaan aika oivallinen aika matkustaa tänne päin. Aurinko ei porota vielä ihan ahdistavan kuumana, sadekausi tekee loppuaan, turisteja on vielä vähän ja hinnat ovat high seasonia alhaisemmat. Ollaan seikkailtu pitkin saarta ja muutettu aina rannalta toiselle, kun edellinen alkaa kyllästyttämään. Kohteena Koh Lanta on lapsiperheelle muutenkin sopiva ja saaren meininki rento. Ei häiritsevää yöelämää, seksiturismia tai tuputtavia kaupustelijoita. Vielä pari päivää täällä ja matka jatkuu kohti Bangkokia. Tää lähtee nyt hätistelemään apinoita tosta terassilta!

-T