9/26/2015

Karkuun syksyä


Pakettimatka täysihoidolla. Oon aina ihmetellyt ja vitsaillut, kuka ihmeessä haluaa lähteä sellaiselle lomalle. Möllöttää nyt viikko (tai vielä pitempään..) samassa hotellissa, samassa rantatuolissa, syöden samaa ruokaa, katsellen samoja punaisia naamoja. Eikö olisi paljon antoisampaa nähdä lukuisia paikkoja, nauttia ateriat aina eri ravintoloissa, tutustua maan kulttuuriin ja tavata jännittäviä ihmisiä, jotka eivät puhu samaa kieltä kuin kotimaassasi? Kuka ihmeessä valitsisi tuon ensimmäisen vaihtoehdon?

No minä, entinen extreme-matkailija, nykyinen helppoutta ja mukavuutta arvostava pienen lapsen vanhempi. Reppureissuseikkailut voi siis tällä hetkellä unohtaa, ainakin hetkeksi. Me kuulkaas napattiin kaverin kanssa meille ja muksuille äkkilähtö etelään muutama päivä sitten, ja lähtöhän olis niinku NYT! Reissuun lähdetään lasten ehdoilla, ilman sen suurempia odotuksia. Ehkä vähän pulikoidaan, nautitaan Kreikkalaisesta ruoasta ja ollaan vaan. Eihän tässä oikein ehtinyt edes tajuta koko hommaa.




Muutaman kuukauden päässä häämöttävät takaisin töihin paluu mammalomalta ja päiväkodin aloitus, joten päätettiin miniskeittaajan kanssa ottaa kaikki ilo irti näistä vikoista hetkistä, kun on vielä aikaa. Aikaa tehdä extremejuttuja. Pakettimatka on meille nyt just sitä. Palaillaan viikon päästä!


-T

9/24/2015

Kolme kaveria keittiöstä



 Nicolas Vahén mausteet



 Nappasin tuotteet kotiin tuliaisiksi heinäkuiselta Naantalin reissulta. Pakkohan mokomat oli kotiuttaa, kun niitä kerrankin pääsin livenä hypistelemään ja mokomia oli niin kovin kehuttu. Onhan noi nyt hertsileijaa tyylikkäimmät maustepurnukat mitä oon nähnyt, ja sisältökin miellyttää. Sarjastahan löytyy vaikka mitä ihania maustemixejä, tahnoja ja tuotteita, joita tekis mieli pistää tilaukseen. 





Nigirimuotti 

Siis missä mä oon ollu silloin kun näitä on ilmestynyt markettien hyllyille? Varmaan kotona näpräämässä nigireitä pikkusilla sormillani. Meillähän syödään sushia suunnilleen kerran viikossa, ja usein innostun ne itse pipertämään. Tää pikkuinen muovimasiina säästää niin paljon aikaa ja tekee hommasta helpompaa. Perfektionistin silmään särähtää heti jos sushit eivät ole saman kokoisia ja mallisia, johon muotti on oivallinen ratkaisu. Ainut miinus muotissa on, että omaan makuuni nigirit sais olla ihan pikkusen pienempiä. Siltikin ollut kovassa käytössä sen jälkeen kun sen bongasin sittarin hyllyltä.





Veggie Twister 

-spiraalileikkuri. Sopii melkeimpä kaikkiin pitkulaisiin vihanneksiin ja hedelmiin. Raastejälki on spiraalimaista nauhaa, joita voi käyttää vaikka salaatteihin, jälkiruokiin tai koristeluihin. Vihannesta pyöritetään leikkurissa vähän kuin kynää terottimessa. Raastimessa on kaksi terää, joilla raasteen paksuutta voi säädellä. Just tein kuulkaas kesäkurpitsapastaa tällä, ja voi kun kävi näppärästi! 

Löytyykö muita keittiötarvikefiilistelijöitä?


-T


9/21/2015

Retro skirt








Oon joskus tainnutkin mainita, että tykkään eniten ommella simppeleitä juttuja. Sellaisia joihin ei erityisesti kaavoja tarvitse ja jotka saa kerralla valmiiksi. Tää hamonen onkin ehkä maailmankaikkeuden perinteisin ja helpoin tekele ikinä (kuvien hymystä päätellen suorastaan naurettavan helppo!). Tarvikkeena mulla oli 20 minuuttia omaa aikaa, kaistale retrohenkistä kangasta, pätkä kuminauhaa ja ompelukone.



Leikkasin kankaasta sopivan pituisen pitkulaisen kaistaleen (melkein koko kankaan levyisen), ompelin lyhyemmät sivut yhteen, päättelin ylä- ja alareunan saumat, ja ylhäälle pujotin hakaneulan avulla vyötärön ympärille ulottuvan kuminauhan.

Ja tämän jälkeen mulla olikin jotain päälle puettavaa lauantaina kavereiden illanistujaisiin.


-T

9/16/2015

Robots & Stripes









Vihdoin sitä lastenhuoneen tapetoinnin lopputulosta. Onhan toi nyt aika pähee! Ollaan kaikki oltu valintaan kovin tyytyväisiä -etenkin pikkumies. Ferm Livingin tapetti pistettiin tehosteeksi yhdelle pitkälle seinälle (vois olla aika psykedeelistä katsella joka puolella viliseviä robotteja etenkin näin pienessä huoneessa) ja näin saatiin koko lastenhuoneen ilme muutettua vähän isommalle pojalle sopivammaksi. Kuvio on sen verran ajaton, että menee vielä vuosiksi eteenpäin (ellei äiti kyllästy..). Seinältä puuttuu vielä pari juttua sekä vaatekaappi, ja sänkykin tulee vaihtamaan paikkaa, mutta oon tyytyväinen että saatiin vihdoin tapetointihommat hoidettua. Nyt pitäis sitten lähteä uuden maton metsästykseen.

Oon kokenut ongelmallisena löytää sopivan kokoisia ja kivoja liinavaatteita pojan sänkyyn. Hetki sitten bongasin Annon ihanan musta-valko-raidallisen pussilakanasetin aikuisten koossa, mutta samaa kuosia ei tietenkään löytynyt lasten mitoituksella. Päädyin kuitenkin ostamaan setin, koska tajusin että omistanhan mä ompelukoneen. Sitten vaan leikkelin ja ompelin peitolle ja tyynylle sopivat palaset pussilakanasta ja näitä molempia sainkin ihan kaksin kappalein. Miten en oo tullut ajatelleeksi tätä aikaisemmin..


-T

9/13/2015

Voihan zucchini sentään!



"Oiii!" - huudahti pikkumies, kun näki keittiönpöydällä jättimäisen kesäkurpitsan. Mummo oli raahannut sen meille tuliaiseksi mökiltä. Painoa jötkäleellä oli reippaat 2400 grammaa. Muutaman päivän tuijottelin jättimäistä kasvista miettien mitä siitä oikein valmistaisin. Jauhelihalla täytettyjä kesäkurpitsaveneitä tulee kokattua harva se viikko, mutta tästä olisi syntynyt niin suuria aluksia, että päätin tedä jotain muuta. Sitten mieleeni juolahti muutaman vuoden takainen karppaajien hittiruoka kesäkurpitsalasagne, jossa pastan tilalla käytetään ohuita kesäkurpitsaviipaleita.



Tomaattinen kesäkurpitsalasagne

noin 3 kesäkurpitsaa (tai yksi jättiläinen)
3 tomaattia
suolaa

täytteeseen:


400g jauhelihaa

1 sipuli
1 punainen chili
2 valkosipulin kynttä
200g maustettua tuorejuustoa (esim. aurinkokuivattutomaatti)
1 tlk tomaattimurskaa (esim. Mutti Polpa)
oreganoa, timjamia
1 rkl maissitärkkelysjauhoja
suolaa
pippuria
3-4 dl raastettua emmentalia

Leikkaa kesäkurpitsat pituussuunnassa ohuiksi viipaleiksi ja sirottele niiden päälle suolaa. Viipaloi tomaatit ja r
aasta juusto. Ruskista pannulla jauheliha ja pilkotut sipuli, chili ja valkosipuli. Kaada sekaan tomaattimurska ja tuorejuusto. Mausta suolalla, pippurilla ja yrteillä. Anna täytteen hautua hetki, ja ripottele joukkoon maissitärkkelys. Annostele vuoan pohjalle kerros kastiketta ja ripottele päälle juustoraastetta. Lisää vierekkäin päälle kesäkurpitsanviipaleet, niiden päälle tomaattislaissit, ja aloita uusi kerros jauhelihakastikeella. Lado päälimmäiseksi kerrokseksi kesäkurpitsat ja näiden päälle reilusti juustoraastetta. Paista 200 asteisessa uunissa noin 45 minuuttia. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua.













No eihän siitä megakokoisesta yksilöstä uponnut tähän edes puolikasta, ja lasagnen paistuessa iloisesti uunissa pohdin mihin ihmeeseen saisin loput menemään. Olin huhkinut kesäkurpitsan kimpussa jo niin kauan, että alkoi jo pikkusen kyllästyttämään. Päädyin lopulta keittoon, joka osoittautui ihan loistoratkaisuksi.


Kesäkurpitsakeitto

noin 1 kg kesäkurpitsaa
1 l kasvislientä
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
kourallinen tuoretta minttua
1 dl (ruoka)kermaa
100g tuorejuustoa (esim. ruohosipuli)
1-2 rkl sitruunamehua
pippuria

Pilko pieniksi palasiksi kesäkurpitsat, sipuli ja valkosipuli, ja kuullota niitä (pienemmissä erissä) hetki pannulla oliiviöljyssä. Lisää pannulle kasvislientä niin että kasvikset juuri peittyvät, ja anna kiehua kunnes kurpitsat ovat pehmentyneet (tämän voi tehdä myös kattilassa). Lisää sekaan minttu, kerma, tuorejuusto ja jäljelle jäänyt kasvisliemi. Soseuta sauvasekoittimella. Mausta sitruunamehulla ja pippurilla. Lisää tarvittaessa suolaa.






Miten keitot maistuukaan syksyisin jotenkin erityisen hyviltä! Tuleeko mieleen muita hyviä reseptejä kesäkurpitsasta?


-T

9/09/2015

Pintaremppaa ja riipputuolikuumetta

Kyllähän se pelkäämäni flunssa sitten kuitenkin iski. Lienee seurausta viikonlopun riehumiselle pienen pintaremontin merkeissä. Niinhän tässä taas kävi, että heti kun kesä ilmoitteli loppumisestaan, meikäläisen sisäinen sisustushirmu otti samantien vallan. Touhuumisen jäljiltä hailun vihreä olkkarin seinä sai takaisin valkoisen maalipinnan ja minimiehen huone (ehkä mailman päheimmän) tapetin. Olohuone oli pitkään kaipaillut pientä kittailua ja maalia, ja homma kannatti hoitaa pois alta nyt, koska (jihuuu!) meille saapuu kohta uus sohva. Tai menee siinä vielä muutama viikko, mutta sehän on ihan kohta.











Kundin huoneen seinälle maalattu puu on tuntunut pitkään jotenkin niin vauvamaiselta (tästä on muuten puhuttu monen tutun kanssa; kun alkaa sisustamaan vauvalle huonetta, ei yhtään tule ajatelleeksi sitä, että tuo lapsen vauvavaihe kestää suunnilleen noin viisi minuuttia, ja sen jälkeen ollaan taas uudistamassa huonetta taaperolle sopivaksi). Nyt täytyi siis miettiä asiaa pitemmällä tähtäimellä -jotain sellaista mikä kävisi hyvin pienelle pojalle moneksi vuodeksi eteenpäin. En oo ikinä ollut kovin suuri tapettien ystävä, mutta sitten iskettiin silmämme Ferm Livingin Robotti-tapettiin, joka ihan huusi päästä minimiehen huoneeseen. Rullat on odotelleet seinälle pääsyä heinäkuusta saakka, ja vähän pelkäsin tapetointiin ryhtymistä, sillä en ollut ikinä ennen tapetoinut. Homma meni kuitenkin aika näppärästi ja lopputuloksesta tuli yllättävän siisti. Kuvia seinästä heti kun saan räpsittyä!


kuvat 1 2 3 4
Jos hypätään vielä takaisin olohuoneeseen, oon onnistu kehittämään itselleni kauhean riipputuolikuumeen. Juttu lähti katossa killuvasta koukusta, joka porattiin vauvan (sen viis minsaa kestävän vauvavaiheen takia) hyppykiikkua varten. Mietittiin että siihen sopisi niin pirun hyvin roikkumaan rottinkinen riipputuoli uuden siromman mallisen sohvan kaveriksi (jonka myötä istumatilaa tulee olemaan muutenkin vähemmän). Eniten silmää ehkä miellyttäis vanhanaikanen ja alkuperäinen Parolan rottingin versio, ja oonkin viime päivinä kolunnut fb:kirppikset ja muut läpi, jos jonkun mummolassa tai mökillä sattuis moinen ihanuus notkumaan ylimääräisenä. Vinkata saa hyvistä yksilöistä!

Toivottavasti tää lenssu jo pikkuhiljaa hellittäis. Alkaa meinaa pikkujäbä hyppimään seinille muutaman päivän sisällä hengailun jälkeen..


-T


9/07/2015

Rag Rug Clutch


Matosta laukku. En taaskaan tiedä mistä moinen idea juolahti mieleeni, mutta välillä ne kreiseimmät ideat on niitä parhaimpia. Komerossa sattui lojumaan muutama yhdestä toisesta projektista yli jäänyt ohkainen räsymatto, joista valko-sini-ruskea-raidallinen yksilö jotenkin veti meikäläistä puoleensa (varmaan mätsäs niin hyvin uuteen syksytukkaan) ja kohta jo huomasin heiluvani sakset kädessä.









Leikkasin ensin matosta sopivan levyisen kaistaleen, ja ompelin leikatun reunan siksakilla. Tässä täytyi olla aika nopea ja varovainen, sillä matto lähti tietysti samantien purkaantumaan. Sitten nappasin kaistaleesta pituutta pois niin, että laukusta sai sommiteltua haluamani kokoisen. Kiinnitin reunat nuppineuloilla, ja ompelin saumat kiinni. Oikeastaan laukku oli tässä vaiheessa jo valmis, mutta päätin vielä loppusilaukseksi tehdä sisälle vuoren valkoisesta lakanakankaasta. Vuori teki laukusta ehkä pikkasen jämäkämmän ja ryhdikkäämmän. 










Sit vaan matto kainaloon ja kaupungille! 

Tosin näin maanantain kunniaksi meikäläisen nokka vuotaa siihen malliin, että tänään ei lähdetä yhtään mihinkään. Ei ei eiiii nyt ei varmana saada mitään syysflunssaa.


-T

9/03/2015

Painetut partsityynyt








Täällä yks tyynyhullu on vallan unohtanut esitellä tyynyt, jotka painoin tovi sitten meidän parvekkeen sohvaa piristämään. Vanhat beiget pehmusteet oli kyllästyttäneet jo pitkään, ja kaipailin niihin jotain uutta.

Hamstrailin muutamat erisävyiset koristetyynyn päälliset, joihin taiteilin painoväreillä summamutikassa kuoseja ja printtejä eri tekniikoilla. Käyttelin muunmuassa talouspaperirullaa, teippiä ja kangastusseja. Sininen "monimutkaisempi" tyyny on tuliainen Dubaista.









Nyt täytyis vielä taikoa jostain uudet päällysteet myös istuinosiin, mutta saa nähdä siirtyykö projekti jonnekkin ensi keväälle. Tässä meinaa alkaa olla taas tsiljoona muuta juttua työn alla.

Viikonloppuja!


-T