4/25/2015

Kassi kassinen



Joo nytpäs otsikon murjasin.. Piti vaan laittaa tänne esittelyyn sporttihenkinen-kassi jonka sutasin ennen lomalle lähtöä, ja joka ollut kovassa käytössä koko reissun ja keikkunut milloin kenenkin olalla niin altaalla, salilla, kaupassa ja missä millonkin. Kukaan ei oikein keksinyt sille nimeä, mutta sanotaanko vaikka että monitoimikassi?


Materiaali on paksuhkoa verkkokangasta, josta mittasin ja leikkasin ensin sopivan kokoisen ympyrän ja sen ympärille riittävän (malliltaan suorakaiteen muotoisen) palasen. Hurautin ensin pitkulaisen kaistaleen lyhyemmät päädyt yhteen jolloin sain aikaan "putkilon", mihin ompelin pohjan kiinni. Jätin alas saumakohtaan muutaman sentin pienen reiän. Putkilon vastakkaiselle suulle tein kujan, josta pujotin narun läpi, ja narujen päät ujutin pohjan reikään ja ompelin umpeen.  Ennen kiinnitystä pistin väliin vielä pienen "pussinsulkijan". Pohjakangas on muuten tuplana, sillä aattelin sen tuovan pussukalle ryhtiä.












 Mulla tulee käytettyä paljon kangaskasseja ja reppuja, ja tää on aika lailla siitä niiden välimaastosta. Ihan täydellinen esimerkiksi poolilla, jonne ei oikein jaksa laukkuja raahailla, mutta mukaan täytyy kuitenkin pakata kaikkea tarpeellista pikkusälää. Kesäksi pitää varmaan pipertää pari samanlaista lisää jossain kivoissa värikkäissä kuoseissa.

-T

4/21/2015

DIY Kevätpipo


Lämpimämpien kelien myötä alkoi pikkukundin pää olla sen verran hikinen muhiessaan talvihatun alla, joten oli aika vaihtaa vähän kevyempään varustukseen. Kun kaikki syksyllä käytetyt päähineet olivat kuitenkin ylläripylläri jääneet jo pieniksi, päädyin kaivelemaan omasta kaapistani vanhan trikootopin (joka olisi joka tapauksessa lentänyt uffin laatikkoon) josta innostuin ompelemaan ukkelille kevätmyssyn. Tää ei muuten ollut ensimmäinen äidin-vanhat-vaatteet-kiertoon-pipo, joskus vuosi takaperin ompelin vauvalle päähineitä leggingsien lahkeista!


Mallailin toppiin pientä kaavantynkää ensin vanhasta piposta, ja leikkasin kankaasta kaksi saman kokoista soikeaa palaa. Itse kun tykkään vähän pitemmän mallisista myssyistä, jätin pituutta pikkusen reilummin. Kireä ja päätä nuoleva trikoo luo niin helposti munapää-efektin...



Ompelin palaset yhteen jättäen reunaan muutaman sentin aukon, josta kiepsautin kankaan nurinpäin niin että saumat jäivät "pussin" sisäpuolelle. Sitten työnsin kankaan toisen puolen pipon sisälle, ja ompelin kiinni päältä noin kymmenen sentin pituudelta vastakkaiselta suunnalta. Ja kas tässä meillä oli pipo valmiina.
Siis melkein valmiina! Tää yksilö kaipasi vielä vähän jotain juttua, joten pipersin kirsikaksi kakun päälle nopean tupsun, jonka ompelin pipoon muutamalla pistolla. 

Mun mannekiini on sen verran liikkuvaista sorttia, että meinas pipo olla jo karannut puistosta ennen kuin sain kaivettua kameraa esiin. J oli kuitenkin oikein tyytyväinen (eteisen peili oli ihailun ja ihmettelyn jälkeen niin lääpitty ja kuolassa kun vaan voi olla).






Nyt löllötellään täällä Dubain lämmössä, joten pipoja ei onneksi pariin viikkoon tarvita. Hattua on tosin pakko käyttää kun polttava aurinko porottaa aamusta iltaan. Nää räpsittiin päivää ennen meidän reissuun lähtöä, ja onpas mukava palailla sit takasin kun kevät alkaa olla jo niin pitkällä!


-T

4/19/2015

Terkut Dubaista

Tiedättekö sen lämpimän tuulahduksen, jonka aistii koneesta ulos hypätessä saapuessaan johonkin etelän maahan? Se on siisti homma se.









 Kuvat on viime reissulta Joulukuulta. Nyt saavuttiin Dubaihin mummolaan pari päivää sitten ja tässä ollaan pikkuhiljaa totuteltu lämpöön ja toivuttu pikkusen rankasta lentomatkasta. Kyllähän tätä lomaa on odotettu kun kuuta nousevaa. Etenkin aurinko ja safka on mulle loman kohokohtia. Usein kun käyn jossain reisussa, inspiroidun paikallisesta ruuasta ja kun palaan kotiin, mun on päästävä kokeilemaan jotain tiettyjä ruokalajeja. Etenkin Aasian, Italian ja Espanjan keittiöt on antaneet mun kotikokkailuun ihan mielettömästi inspiraatiota. Melkein joka matkalta täytyy inspiksen lisäksi raahata kotiköökkiin myös mausteita tuliaiseksi. Päätin tälle reissulle ottaa ihan asiakseni tutustua vähän syvemmin Lähi-idän ruokakulttuuriin ja Arabialaiseen keittiöön.

Mutta nyt nää lähtis vähän pulikoimaan altaalle!

-T


4/14/2015

Simppeli purkkituunaus














Mun oli suorastaan pakko laittaa tänne juttua meidän duunipaikan uusista meikkipaikoista, jotka rakennettiin Pääsiäisenä. Simppeliin ja rouheaan kokonaisuuteen haluttiin uusia purkkeja siveltimien säilytykseen ja sisustuselementiksi. Uudet megamageet purkit saatiin tuunattua spreijaamalla tyhjät säilyketölkit mattaisella mustalla, kromilla ja messingillä. Ahhh miten yksinkertaista ja helppoa!









Meikkipaikat oli muutenkin erittäin nopea ja helppo toteuttaa muutamasta liimapuulevystä, jotka kasattiin pöydäksi ja maalattiin mustaksi. Peilit tuunattiin sutimalla mustat kehykset ensin valkoisella, ja maalin kuivuttua kuluttamalla pintaa kevyesti hiomapaperilla.

Tämmönen olis muuten aika ihana kotonakin..

-T

4/13/2015

Perjantain parhaat





  

-Käytiin tsekkaamassa ekaa kertaa lapsimessujen tarjonta. Saattoi johtua vaan loistavasta seurasta, mutta saatiin kulumaan hulinassa useita tunteja. Samalla päätin käydä kurkkaamassa viereisten käsityömessujen meiningit, jossa viihdyin ehkä viis minuuttia. Aattelin että varmasti löytyis paljon inspistä tälläselle näpertelijälle, mutta tarjonta olikin todella suppea. Pikkasenko olis harmittanut jos olis rahautunut messuille varta vasten. Mutta ne lapsimessut oli ihan jees jos tykkää melusta, kakan hajusta, sadoista rattaista ja ilmaisnäytteistä.


- Postipoika käväs tuomassa himoitsemani Dots-ripustimet, joita olin kelaillut lastenhuoneeseen toimittamaan naulakon virkaa. Olin kauan suunnitellut askartelevani huoneeseen itse jonkin naulakkoviritelmän, mutta sopivaa ideaa ei vaan millään tullut mieleen, joten mennään nyt välillä sieltä mistä aita on matalin. Mikäli saan itse laitettua koukut seinään kiinni, oon tyytyväinen..

- Sarjassamme ihanat kirppisaarteet, vanhaakin vanhempi Rowntree's Cocoa-peltipurkki ja Arabian (vähän osumaa ottanut) maljakko/kannu kovasti hinkuivat muuttaa meille, jos pulittaisin niistä pari euroa. Kernaasti otin vanhukset mukaani, kuten myös femman maksaneen säkillisen kesävaatteita poistulle.

- En oikeastaan koskaan osta mitään valmisruokia. Nyt kuitenkin nälkäisenä ruokakaupassa haahuillessani tiskin takana hengaillut Street Gastron kundi sai ylipuhuttua mut kokeilemaan lafkan vastikään k-kauppoihin ilmestyneitä lihaisia uutuuksia. Mietin että jos safka on yhtään sinne päinkään, mitä Street Gastron maukkaat pöperöt ravintolassa, on tuote kokeilun arvoinen. Matkaan lähti revittyä porsaan lapaa valmiina paketissa, jonka kyljestä löytyi ohje suussa sulaviin possuleipiin. Tuotteissa ei ole säilöntäaineita tai muuta ylimäärästä, ja valmiin lihan voi käyttää miten itse tahtoo. Näitä tosin valmistettiin vasta lauantaina.

- Hyvän päivän kruunasi lasillinen Steak House-viiniä, jonka olin joskus ostanut Tallinanlaivan taxfreestä tuliaisena. En löytänyt kyseistä pulloa alkon valikoimista, joten tätä täytyy napata mukaan seuraavan kerran laivalta. Viinin kaverina nautittiin maukkaat pihvit, vielä maukkaamman konjakilla höystetyn pippurikastikkeen kera, jonka ohjeen bongasin täältä. Ihan mainio!

- Perjantain herkuttelun päätti mukaan otetut kanelipullat juuri avanneesta Cinnabonista. Ketju oli itselleni tuttu jenkkiläisistä sarjoista ja leffoista, joten kun putiikin ohi kävellessäni tuoreen pullan tuoksu valtasi sieraimeni, huomasin yhtäkkiä kuolaavani herkkuja nenä kiinni vitriinissä. Hyviähän nuo olivat, ja varmasti vielä parempia paikan päällä tuoreena nautittuna.

Perjantait <3

-T


4/07/2015

DIY Seinäkello


Se yks kirppikseltä löytämäni vanha tarjotin. Siitä piti tulla (muunmuassa) kello. Kunnes lopulta en sitten millään raaskinutkaan. Puinen kello jäi silti muhimaan jonnekkin tonne mielen syövereihin, ja päätin kokeilla toteuttaa sen jotenkin muuten, kun uhraamalla tarjottimen.


Piirsin puiseen mäntyliimalevyyn ensin sopivan kokoisen ympyrän (käteen osunut metallinen roskisämpäri oli tähän just passeli), sahasin reunat irti, ja hioin symmetriseksi. Pintaan sudin vaalean kuultolakan. Halusin pitää kellon mahdollisimman simppelinä, ilman numeroita tai muita härpäkkeitä. Vaiheilin viimeistelyn ja maalien kanssa sen verran, että katsoin parhaaksi käyttää pinnalle jotain väliaikaisempaa ratkaisua, jonka saisin helposti muutettua jos keksisin tilalle jotain kivempaa. Dc-fix! Kaapistakin löytyi valmiina tuota kontaktimuovin tapaista ihmetarraa mustasta marmoriin. Olin aikaisemmin kuolannut Muoto²:n simppeliä Kiekko-seinäkelloa, ja hetken harkitsin pistäväni tekeleeni päälle mustaa liitutaulua, mutta puu näytti niin nätiltä sellaisenaankin, etten raakinut peittää pintaa kokonaan. Marmoria? Näääh sitä näkee nyt kaikkialla. Päädyin lopulta osa-valkoiseen, johon hankin mustat viisarit ja koneiston.








Valkoinen oli loppujenlopuksi oikein hyvä ja raikas valinta. Kello jäi sopivan pelkistetyksi, ja mustat viisarit tuo kivasti kontrastia. Voihan tätä sit muokkailla sitten jos/kun kyllästyy..
Mitäs mieltä raati on?


- T

4/06/2015

Pitkäperjantai










Pääsiäisenä nautitaan aina perinteinen äidin valmistama pitkänperjantain päivällinen. Ai että mitä herkkuja! Ruokailijoita on paljon, ja jengi vaan lisääntyy vuosi vuodelta. Perinteisiin kuuluu myös piilotettujen munien etsiminen toinen toistaan kekseliäimmistä piilopaikoista... Mua aina huvittaa yllä oleva pupu-kippo-systeemi, jonka oon väkertänyt joskus ala-asteella. Se kaivetaan tietysti joka pääsiäinen esille. Sisältö vaan vaihtuu. 


Pääsiäisen päivät on vierähtäneet aikalailla duunipaikkaa rempatessa, tää kun on oivallinen ajankohta hoitaa tälläsiä juttua liikeen ollessa kiinni muutama päivä. Saatiin ihan mielettömästi hommia tehtyä mimmiporukalla, ja mietiskelin että voisin pistää tänne jotain meijän aikaansaannoksia. Muutama päivä remppahommissa ei näköjään riittänyt, sillä tänään häädin vielä kundit pois himasta, että sain vihdoin maalattua pikkumiehen huoneen seinän, joka on ollut projektina jo pitkän aikaa. Samaan syssyyn ja maalausinnolla sain senkin nyt sitten hoidettua.


Tytti

4/04/2015

Kuivattu tomaatti-minttupesto


Uusi pesto-rakkaus, jonka reseptin nappasin meidän mamman juuri hankkimasta Vege!-keittokirjasta. Kerkesin pläräämään kirjaa vaan pikaisesti, mutta täytyy todellakin hakea opus meille kylään vähän pidemmälle visiitille.

8 kpl aurinkokuivattuja tomaatteja
1 dl oliiviöljyä
30 g kevyesti paahdettuja manteleita
1,5 rkl balsamicoa
40g parmesaaniraastetta
pieni kourallinen mintunlehtiä

Kaikki blenderillä tai sauvasekoittimella muusiksi. Itse yrttien suurena ystävänä laitoin melkein kaksi kourallista mintunlehtiä, joka ei omaan makuuni ollut yhtään liikaa.



Pirteä pesto sopi muuten aika hiton hyvin Halloumi-leipien väliin makeahkon karamellisoidun punasipulin kanssa. Pitää todellakin pistää herkku kokeiluun myös pastan kaverina. Nyt on kyllä vedetty sellasta mättöjuhlaa koko Pääsiäinen, että vois taas koittaa elää ens viikon vähän kevyemmillä eväillä. Pian meinaa pukkais taas mummolan reissua Dubaihin, ja siellä pitäis mitä ilmeisemmin mahtua johonkin rantavermeisiin..

-T