2/25/2015

How's it hangin'


Olohuoneen katosta on reilu puoli vuotta roikkunut hyppykiikku. Ei järin kaunis sisustuselementti, mutta oli aika ajoin kovassa käytössä ja tiesin sen olevan siinä vain väliaikaisesti. Reikä kattoon porattiin kyllä ihan sitä varten. Nyt kundia ei enää toviin ole hyppiminen kiinnostanut, joten päätin viime viikolla repiä alas keinun. Jäin tuijottelemaan katossa möllöttävää koukkua ja ajattelin keksiä sille jotain käyttöä. Oon aina haaveillut katosta roikkuvasta pyöreestä rottinkituolista (sellaisesta johon voisi käpertyä lukemaan lehtiä ja juomaan smoothieta ja joka olis täynnä eri värisiä tyynyjä!), mutta kukka-amppeli oli huomattavasti nopeampi ratkaisu. Muutenkin kaipailin tänne jotain vihreetä.


Tarvikkeet: vahvaa narua ja koukku/rengas. Väliin voi pujotella myös esim. puuhelmiä.


Ensin kiikuin koukun kanssa katonrajassa, ja mittailin korkeutta amppelille (ettei sitten tarvitse kuunnella kiroiluja kun joku kolauttaa siithen päänsä. Itselläni ei ole sitä vaaraa, koska mikään lamppu tms. ei roiku niin matalalla). Leikkasin narusta viisi saman kokoista pätkää ja pujotin läpi koukusta. Narujen kannattaa olla tarpeeksi pitkät, koska näitä voi lyhentää vielä. 


 Vedin narut yhdelle isolle solmulle, ja tämän jälkeen aina kaksi narua yhteen pienemmille solmuille, niin että isosta solmusta jäi väliin matkaa noin 30cm. (kannattaa mitata katon korkeuden mukaan)


Sitten jaoin ja yhdistin narut uusille solmuille noin 15 cm päähän, ja siitä seuraavat 10 cm päähän. Kolme riviä solmuja siis.


 Lupuksi vedin narut yhteen isolle solmulle. Narujen päät voi tasata ja leikata sopivan pituisiksi. Oma naruni oli muovia ja lähti purkautumaan heti, joten poltin päädyt sytkärillä umpeen. Puuvillanaru olis varmasti paras ja nätein vaihtoehto. Sitten vain kasvi sisälle varovasti yläkautta ja amppeli kattoon killumaan. 







Oih! Kuinka venailenkaan kesää, että pääsen vääntämään näitä värikkäinä versioina mökin terassille <3

Tytti

2/24/2015

Synttäri suunnitteluja














Meillä vietellään viikonloppuna yksivuotissynttäreitä! En vaan voi ymmärtää, kuinka aika on voinu kulua näin nopeesti. Ajateltiin juhlia ihan kunnolla ja pitää pikkuäijälle isot bileet (mikään ei voita kunnon juhlia! Meillä oli ristiäisissäkin 85 ihmistä..). Pikku J:llä on aika paljon frendejä, joten päätettiin pitää kemut meidän kodin lähettyvillä olevassa suuremmassa tilassa. Lähemmäs 20 taaperoa ja pikkulasta (plus niiden vanhemmat) meidän olohuoneeseen ahdettuna kuulosti aika kaaottiselta meiningiltä, joten parempi että on kunnolla tilaa mönkiä ja mellastaa. Jotain teemaa piti kehitellä, ja jostain keksittiin naamiaiset. Mikä vois olla söpömpää kun noi pari kymmentä pallopäätä heilumassa naamiaisasuissa? Nyt alko kiivas leipominen, kun on sen verran tulossa kahvittelijoita paikalle ja koska kyseessä on pääasiassa lasten bileet, niin jotain tarjottavaa täytyy noille palleroillekkin olla. Saas nähdä mitä keksitään. Onneks mulla on täällä pikkuapuri, joka on kovin kiinnostunut kaikesta juhlakrääsästä ja koristeista. Täytys varmaan pikkuhiljaa alkaa valmistelemaan meidän porukan naamiaisasuja..

Tytti

2/19/2015

Sweet dreams






Mulla on ollut aikomuksena tehdä pikku J:n huoneeseen värikäs unisieppari minikokoisena, jonka vihdoin sain yksi ilta näperreltyä. Aikaa meni varmaan alle tunti ja perusohje löytyy täältä, tosin tästä halusin pikkusen simppelimmän version. Tuli aika pirtsakka vai mitä? 







Ties vaikka tää auttais vähän parempiin yöuniin, koska meillä heräillään vieläkin ainakin kolme kertaa yössä.. 


Tytti

2/17/2015

Maustehylly

Lisää keittiön päivitystä! Oon maustehullu, ja tästä syystä meillä on mausteita keittiönkaapit pullollaan. Yleensä reissuilta tulee shopattua täydennystä varastoon, ja siitä syystä keittiöstä löytyykin monenmoista purkkia ja pussukkaa. Maustekaapissa vallitsee usein kauhea kaaos, jonka joka kerta lupaan hoitaa kuntoon avatessani kaapin. Purkit ovat levittäytyneet myös muihin kaappeihin ja pussit keittiön tasoille, ja aina on joku pippuri hukassa. Mausteet ovat tähän asti sijainneet hellan viereisessä kaapissa, ja oon kokenut kovin hankalaksi lieden yläpuolella möllöttävän "oikean" maustekaapin. Eri kokoiset purkit ja nyssäkät eivät tietenkään millään pysyneet siellä, ja ovea avatessa sain oreganot päähäni.








Siispä päätin nyt "keittiöfixauksen" yhteydessä ottaa kaapinoven kokonaan pois ja käyttää sisällä olevat hyllyt hyödyksi. Hyllyn taustalle laitoin mustaa dc-fixiä, johon sain inspiraation tästä kuvasta. Mausteet pistettiin Ikean lasisiin pikkupurkkeihin ja perus pilttipurkkeihin, joiden kannet maalattiin mustiksi ja purkkien kylkeen vielä siistit Dymo-tekstit. Samalla heivasin tasoilta pois Pentikin Kokki-purkit ja vaihdoin tilalle raikkaammat lasiset purnukat. Meillä saa tasoilla olla rompetta ja ruokaa esillä, ollaanhan sentään keittiössä. (Hyvä muuten räpsiä noi ennen-kuvat pimeessä, niin ero näyttää vielä suuremmalta!)




























Keskellä oleva maustehylly katkaisee aika kivasti yhdellä seinällä olevan yhdeksän kaapin rivistön ja tuo särmää valkoiseen keittiöön. Ja saahan tuon kaapinoven aina takasin paikoilleen, jos ikävä tulee. Nyt kaikki tärkeimmät mausteet sijaitsevat (melkein) käden ulottuvilla (loput vielä siellä vanhassa kaaoskaapissa). Pieni miinus siitä, ettei hyllyjä voi siirtää alemmas, joten tällänen puoltoista metrinen kanan taluttaja ylettyy varpaisiltaan ainoastaan kahdelle ensimmäiselle hyllylle. No onneks on keittiöjakkarat keksitty..

Tuoli-projekti etenee hitaasti mutta varmasti. Vielä olis yksi tuoli hiomatta ja maalaamatta. Homma alkaa kuitenkin onneksi olla jo voiton puolella. Sit tää pääsis duunailemaan sitä ruokapöytää!


-T

2/15/2015

Pieni keittiön päivitys




Tää on just niin näitä samoja päähänpistoja, joita juolahtaa mieleen kun hengaa paljon himassa. Meidän köökissä ei oikeastaan ollut mitään sen kummoisempaa vialla. Se ei edes ole kovin vanha. Mulle kuitenkin iski tammikuussa hirveä himo uuteen keittiöön. Mitään suurta remppaa siihen ei vielä kannattanut ruveta tekemään, mutta jotain uutta kivaa halusin silti saada. Sellasta ihan pientä päivitystä vaan. Onhan meille tulossa sitten jossain vaiheessa keittiöön ne uudet ruokapöytä ja tuolit..

Eniten kyllästyttivät tammiset laminaattitasot. Niissä ei kunnon puolesta ollut naarmun naarmua tai kulumaa, mutta niitä muuttamalla saisin jo kivasti uutta ilmettä. Dc-fixillä olin joskus tuunaillut pari senkkiä ja jääkaapin, joten päädyin teippailemaan laminaattitasot sillä. Halusin tasoista vaaleat, mutta en kuitenkaan tasaisen yksivärisiä, niinpä valitsin pinnaksi mustavalkoisen marmorin. Samaan syssyyn päädyin vaihtamaan oviin ja laatikkoihin uudet vetimet. Keittiö on pitkulan mallinen, ja kaappitilaa paljon, joten uusia vetimiä tarvittiin yhteensä 28 kappaletta. Nostan hattua niille talouksille, jotka pärjäävät muutamalla kompaktilla kaapilla ja parilla avohyllyllä. Meillä on meinaan noi kaikki kaapit aivan täynnä!

Tämmösen muutoksen sain aikaan yhdessä illassa: (Pahoittelut pimeistä kuvista. Noissa ennen kuvissa vilkkuu muuten yksi uusi vedin, kun yks hätä housu kerkesi jo ruuvata sen paikoilleen)
















Funtsin hetken teipin pysyvyyttä, keittiö kun on meillä yleensä suht kovassa käytössä, mutta toisaalta eipä tuohon suuria summia kulunut. Hyvin ovat pysyneet nyt muutaman viikon, eikä repsota mistään. Kalvosta ei myöskään pitäisi jäädä jälkiä tai tahroja pintoihin sen poiston jälkeen. En yhtään ihmettele miten jengi on ihan hurahtanut dc-fixiin. Onhan tuo mokoma todella edullinen ja helppo tapa uudistaa melkein mitä vaan. Meillä taitaa olla lähipiirissä leviämässä nyt kunnon dc-fix-kuume!

Keittiöön on tulossa vielä uusi tiskiallas ja hana, jotka varmasti tuovat vielä oman lisänsä tähän uudistukseen. Tuunailin juuri myös maustehyllyn uuteen uskoon, mutta se kyllä ansaitsee ihan oman postauksensa. Meillä on oltu kovin tyytyväisiä lopputulokseen, joten ehkä tää nyt hieman hillitsi ja lykkäsi suurempia remontointihimoja. Vai mites, oliko vanhassa vara parempi?


-T

2/13/2015

Be brave

Kuva täältä
Muistan kuinka reilu vuosi sitten maalailin vauvalle eläin-tauluja lastenhuoneeseen. Jotain tosi yksinkertaista ja värikästä, ajattelin. Niin vauvalle. Eihän tuo kävelevä ja joka paikkaan ehtivä (kohta yksi vuotta täyttävä) ukkeli enää mikään vauva ole! Jotenkin ne taulut ovat alkaneet pikkuhiljaa näyttämään niin "vauvamaisilta", että rupesin kaipailemaan lastenhuoneen seinille jotain veikeämpää katseltavaa.

Jossain instagramin uumenista bongasin kuvan lastenhuoneesta, jonka seinällä näkyi pienellä supersuloinen pöllöjuliste. Kuvassa ei lukenut mistä juliste oli kotoisin, tai kuka sen oli piirtänyt. Toihan sopis ihan täydellisesti meijän poitsun huoneeseen.. Huomasin palaavani saman kuvan ääreen tiirailemaan pöllöä jo viidennettä kertaa, ennen kuin tajusin että mun on saatava tuo printti jostain. Kyllä siinä meni jokunen tovi salapoliisia leikkiessä, mutta lopulta sain kaivettua (I <3 Google)  taiteilijan nimen ja jenkkiläisen nettikaupan, josta printin voisi tilata. Kelli Murray. Voi apua miten lahjakas nainen! Jäin haltioituneena selailemaan taiteilijan nettisivuja ja ihailemaan hänen bloginsa laadukkaita kuvia. No nyt on pöllö matkalla tänne, vaikkakin vähän pitkän matkan takaa.

Täytyyhän huoneesta löytyä myös jotain itsetehtyä, joten innostuin värkkäilemään pari kuvaa pöllöjulisteen kaveriksi (tehty PicMonkeyllä ) ja mielessä olis vielä muutama muu askartelujuttu. Malttamattomana venailen että saisin viehdoin lastenhuoneen kondikseen ja taulut ja hyllyt seinään kiinni. Uusi mattokin pitäisi löytää (tai tehdä!). Alkava kevät taitaa taas tehdä tepposet, kun tekee mieli laittaa kaikki uusiksi.




Ja nää vauvataulut saa nyt luvan lähteä! Kun nykyään viettää enemmän aikaa kotosalla, alkaa tuijotella joka nurkkaa ihan eri tavalla. Tuntuu että joka päivittäin huomaa jonkun "epäkohdan", joka jää häiritsemään ja muhimaan päähän. Hyvänä esimerkkinä, tajusin vähän aikaa sitten meidän lattialistojen olevan ihan kauhean väriset. Jotenkin paljon punertavammat kuin parketti. Voi miksi?! En ole aikaisemmin edes kiinnittänyt huomiota koko hiton listoihin, mutta nyt en saa mielenrauhaa, ennen kuin ne on saatu valkoisiksi. Käykö muille näin?


Tytti