11/30/2014

Origami-kuuset

Muistan miten viime vuonna meillä roikkui kuusen oksalla pienen pienet töppöset, ja haaveilin kuinka ensi Jouluna vauva saisi ihastella kuusen koristeita, kirkaita valoja ja sen alla olevia värikkäitä lahjapaketteja.

No en sitten ajatellut ihan loppuun asti. Eihän meille nyt voi mitään kuusta laittaa. Täällä nimittäin mönkii sellainen täystuho, joka nousee jokaista lattialla olevaa asiaa vasten ja repii maisteltavakseen kaiken mihin vain ylettyy! Eli kaikki koristeet täytyy tänä vuonna laittaa sen verran korkealle, etteivät pienet uteliaat sormet pääse niihin käsiksi. Keittiön ikkuna sai viime viikolla kivan koristeen paperikuusista. Näitä oli tosi hauska ja helppo näperrellä (ensimmäisen koevedoksen jälkeen). Aluksi meinasin tehdä ihan vaan muutaman, mutta taitteluinnostuksissani näitä syntyikin melkeen koko metsällinen. Kuuset kiinnitin langalla roikkumaan pihalta löytyneeseen oksankäppyrään.





Ohjeen kuusien taitteluun katsoin täältä.


Tytti

11/27/2014

Peuroja siellä, peuroja täällä

Peuramuija tässä moi. Kun tein tämän tyynyn, meillä kotona kehaistiin sitä ja väläytettiin että tollanenhan olis hauska paitanakin. No niinpä! Päätin siis ottaa härkää peuraa sarvista ja tehdä sellaisen, kun en ollut vielä hennonnut heittää sabluunaa roskikseen. Kaivoin jälleen yhden hiusvärin sotkeman paidan esiin ja peura istui siihen aika kivasti.






Nää peura-painatukset oli toistaiseksi nyt tässä! Paitsi että sisko kinusi multa jo kangaskassia samalla kuvalla höystettynä :D

Tytti

11/23/2014

Ripaus kesää

Meidän perheessä kaloripommiherkut säästetään yleensä viikonlopuille. Silloin on lupa mässäillä. Arkisin voi kuitenkin herkutella vähän kevyemmillä jutuilla. Tätä "jätskiä" meillä oli viime kesänä pakkasessa aina siltä varalta valmiina, jos kun jäätelön himo sattui iskemään. Vastahan tuo talvi meille hiljattain saapui, mutta haalitaan vaikka tästä ripaus kesää pimeyden keskelle, koska mun mielestä nää maistuu jotenkin ihan kesälle...




Parasta tässä ohjeessa on helppous. Näitä kaikkia aineksia löytyy nimittäin melkein aina meidän keittiöstä muutenkin (toki freshimpi lopputulos tulee tietenkin tuoreesta ananaksesta!). Kookosmaidon sijasta tässä voi käyttää myös kookoskermaa, jolloin koostumuksesta saa vähän tuhdimpaa. Kaikki ainekset vaan hienoksi blenderillä tai sauvasekoittimella, ja sitten muoteissa (omani ostettu ikeasta) pakastimeen jäätymään. Valmiita jäätelöt ovat syötäviksi muutaman tunnin päästä. Tästähän vois muuten kokeilla tehdä jouluisemman version lisäämällä vähän kanelia joukkoon?





Suosittelen nauttimaan sohvannurkassa lämpöisen viltin alla :)


Tytti

11/21/2014

Pilviä ja pisaroita



Inspiraatio lähti yhdestä harmaasta sadepäivästä. Vietettiin kotipäivää, kun pikkumiehen nokka oli vuotanut siihen malliin, ettei kannattanut lähteä mihinkään ulos heilumaan. Jotain puuhastelua piti tietenkin kehitellä pojan ollessa päikkäreillä.

Mulla on suuri säkillinen töissä sotkeutuneita vaatteita, joista kaikista löytyy joku hiusväritahra tai läntti. Kaivoin esiin yhden valkoisen rievun, jonka eteen oli jäänyt puhdistusyrityksistä huolimatta tummia roiskeita. Siihen vois vaikka keksiä jotain. Pieni tenkapoo oli se, että tahroja oli pitkin paitaa vähän siellä täällä. Eli jos sen meinaisin jotenkin pelastaa, olisi keksittävä joko koko paidan kokoinen jättikuva, tai sitten pienempiä kuvia jotka peittäisivät tahrat.












Piirtelin kontaktimuoviin sadepilviä ja pisaroita, jotka leikkasin ja asettelin tahrojen päälle. Tuputtelin ensin mustan värin ja sitten pikkusen valkoista päälle tuomaan kolmiulotteisuutta. Tämän jälkeen paita sai kuivua ja muovien poistamisen jälken silitin värin kiinni.






Pikkujäbä sai myös omansa, kun löysin porkkanasta värjäytyneen bodyn. Ens kerralla muskarissa me ollaan niin kaks marjaa, tiimipaidat päällä!

Tytti

11/19/2014

Peuratyyny

Peuraa mä metsästän.. Tai siis metsästin. Tarkemmin ottaen peuran päätä googlesta. Kotoa löytyi perus valkoinen koristetyynynpäällinen, joka valitteli tylsää kohtaloaan. Itselläni taas on viime aikoina ollut kauhea himo pitkästä aikaa tehdä kankaanpainantaa, joten tää oli mulle ja tyynylle molemmille win win situation.  

Löysin sopivan pään, jonka tulostin ja piirsin kontaktimuoville sitä oman näköiseksi muokkaillen. 

Juuri pestyn tyynyliinan sisälle laitoin paksumpaa pahvia. Tämä estää painoväriä tulemasta läpi tyynyn toiselta puolelta. Painamiseen käytin Emo-väriä ja sientä.
Asettelin kontaktimuovin niin että peuran pää tuli sopivalle kohdalle. Sitten tuputtelin varovasti sienellä värin kankaaseen. Sienestä voi tehdä langan avulla myös kätevän "tuputtimen", jolloin sormet säästyy pahimmilta maalitahroilta, mutta homman sai hoidettua ihan pelkällä sienelläkin.

Maalin kuivuttua revin kontaktimuovin irti ja tadaaa! Siinä se mun (vähän sarvipäistä muumipeikkoa muistuttava) peura sitten komeili. Kuva kiinnitetään kankaaseen silittämällä värin kuivattua kunnolla.





Voi että miten hämäriä päiviä! Pikkusen vaikeeta räpsiä kuvia ilman kunnon valoa. Tosin pienen lapsen äitinä näitä projekteja on yleensä aikaa tehdä vain illalla vauvan mentyä nukkumaan, joten pimeillä kuvilla mennään joka tapauksessa x)

Tytti

11/16/2014

Puinen lampunvarjostin




Tytin lampunvarjostintehtaasta moi! Kohta meiltä loppuu huoneet kesken. 
Oltiin ostettu kesällä olkkariin uusi lamppu, joka oli silloin mielestäni ihan täydellinen. No se lähti sieltä melkein yhtä nopeesti kuin oli tullutkin. Mun oli vaan saatava tehdä tämä. Ja juuri keskelle olohuonetta.

Etsin sopivan (noin 30 cm) pituisia puisia maalinsekoitustikkuja ensin K-raudasta, mistä ne olivat kuulemma pitkään olleet loppu. -Parin viikon päästä pitäisi tulla lisää.. Enhän mä tietenkään voisi jäädä niin kauaksi aikaa odottelemaan kun tässä on melkeen hätä kyseessä! Onneksi tein reissun Clas Ohlsonille josta löytyikin vielä paremmat tikut, puuliimaa, sekä sopiva metallinen kehikko varjostimelle.

 Laskin tikkuja menevän varjostimeen noin 70 kappaletta. Aika hyvin laskettu, sillä vain kaksi kappaletta jäi käyttämättä! Petsasin ne ensin molemmin puolin tummalla pähkinän sävyisellä lakalla. Jokaisessa tikussa oli vihreä leima, jonka sain samalla piiloon. Sudin maalin puuhun mahdollisimman epätasaisesti, sillä tarkoitus oli saada varjostimeen kulunutta vanhaa kierrätyspuista fiilistä, jota meiltä löytyy muutenkin olohuoneesta.
Ja sitten liimailemaan! Tai ei sittenkään. Ensin tappelin kehikkojen kanssa, jotka karkailivat sinne tänne levittäen liimaa ympäri ämpäri. Onneksi keksin pingottaa ne sopivan kokoisen laatikon sisään, joka piti kehikot hyvin paikoillaan.
Toinen ongelma tuli eteen, kun painoa ja tikkuja oli kehikossa noin kolmas osa. Tikut lähtivät tietenkin liukumaan kehikkoa pitkin alaspäin, eivätkä ne pysyneet yhtään paikallaan. Taas oli liimaa joka puolella. Jouduin antamaan ensin toisen puolen kuivua rauhassa kaiken mailman viritysten avulla, ennen kuin sain kaikki tikut liimattua kehikkoon.









Mutta onnistuihan se sit lopulta! Meillä oltiin kotona tähän onneksi niinkin tyytyväisiä, että unohtui nopeasti se edellinen täydellinen lamppu, joka on nyt piilotettuna vaatehuoneeseen...


 Tytti

11/11/2014

Paidasta tyynyksi



Kotisohva ja pimenevät illat on ihan parhautta. Itseni lisäksi sohvalla saa lojua myös iso kasa tyynyjä. Pehmoinen neulottu yksilö on ollut pitkään mielessä, mutta noi kutomishommat luonnistuu meikäläiseltä varsin hitaasti. Yleensä oon jo kerennyt kyllästymään koko juttuun siinä vaiheessa, kun työ on puolivälissä ja loput tehdään vähän hampaat irvessä, tai sitten homma jää kokonaan kesken.

Kirppikseltä löyty kolmella eurolla ihanakamala harmaa jättineule, joka oli kuosinsa ja koonsa puolesta ihan täydellinen uhri tuunattavaksi.





Ensin vähän mallailin kuinka suuren tyynynpäällisen saisin paidasta leikattua. 40x40 on aika passeli tyynykoko, joten mittasin saumavaroineen paloista noin 43cm. Ennenkuin ompelin neliöt yhteen, hurruttelin reunat siksakilla lankojen purkautumisen estämiseksi. Yhteen reunaan jätin ompelematta reilu 10cm kaistaleen, että sain tungettua tyynyn sinne sisään. Aukon ompelin käsin siisteillä pistoilla kiinni. 





Tässä mä nyt lojun sohvalla uus tyyny kainalossa. Ja tahdon ehkä näitä lisää...

Tytti

11/10/2014

Isänpäivän sämpylät

  Oon tainnut parina viime vuotena vääntää isänpäivä-kekkereille niin maistuvat sämpylät, että näitä pyydettiin tuomaan mukanani tälläkin kertaa. Itse tykkään rouheisista sämpylöistä, joissa on rapsakka kuori ja pehmeä sisusta. Tästä helposta ohjeesta tulee sämpylöitä koosta riippuen noin 15-20 kpl.

Tarvikkeet:
5 dl maitoa/vettä
50 g hiivaa
noin 9 dl sämpyläjauhoja/vehnäjauhoja
1 rkl siirappia
1/2 rkl suolaa
2 dl kaurahiutaleita
1 rkl öljyä


Ihan ensiksi täytyy tietenkin virittäytyä leivonta tunnelmaan! Oikeaan fiilikseen pääsee helpommin kun sytyttää keittiönpöydälle pari kynttilää. Liota hiiva käden lämpöiseen nesteeseen. Lisää mukaan siirappi, suola ja öljy. Sekoita pikkuhiljaa seokseen jauhot ja kaurahiutaleet. Peitä kulho liinalla ja jätä se kohoamaan ainakin puoleksi tunniksi lämpimään vedottomaan paikkaan, vaikka tiskialtaaseen.


Jaa taikinasta sopivan kokoisia yksilöitä leivinpaperin päälle uunipellille ja jätä ne vielä hetkeksi liinan alle turpoamaan. Kannattaa jättää hyvin laajenemisvaraa sämpylöiden välille. Oon meinaa joskus saanut aikaan yhden jättiyksilön, kun laitoin ne liian tiheästi pellille.. Rapeampi kuorisia sämpylöitä saat kun sipaiset tilkan vettä niiden pintaan. Päälle voi sirotella kaurahiutaleita tai siemeniä. Paista sämpylöitä 200 asteessa noin 12 minuuttia uunista riippuen. Jos tahdot säilyttää kuoren rapeuden, älä peitä sämpylöitä liinan alle paiston jälkeen. Parhaita nää on tietenkin vastaleivottuna voinokareen kera.













Tää oli muuten meidän oman perheen ensimmäinen isänpäivä <3

Tytti