11/28/2016

BE GOOD OR I WILL TEXT SANTA







Tänne oli jostain kantautunut jo monta suklaakalenteria, joiden sisällöt on hävinneet mutsin ja faijan vatsoihin ennen kuin joulukuu on edes alkanut. Meidän mini kiipeilisi seinille, jos sille syöttäisi aamupalaksi suklaata, joten ehkä parempi mennä mielummin näillä miniyllätyksillä kuin sokerilla.

Nyt sitten opetellaan kärsivällisyyttä, milloin niitä paketteja oikein saakaan avata..

-T

11/22/2016

DIY HALTER DRESS


Elossa ollaan! Ei vielä aivan täysin vedossa, mutta kuitenkin sen verran hengissä, että pääsin juhlistamaan viikonloppuna ystävien häitä, ja vielä ompelin itse mekonkin juhliin. Alkutalvella tuntuu jotenkin loogisemmalta pistää päälle pitempää kolttua, ja kaikki kaapissani jo valmiiksi roikkuvat pitemmät mekot olivat sävyä koralli ja kesä. Kun aikaa häihin oli enää viikko, eikä mulla ollut vieläkään mekkoa, marssin kangaskauppaan ja ostin puolitoista metriä burgundyn väristä satiinia.

Tällainen sitten lopulta syntyi viikossa, kiireessä ja ilman valmiita kaavoja.










Tein ensin mekon alaosan kolmesta yhteen ommellusta kaistaleesta, jotka rypytin kiinni vyötärönauhaan. Sisäpuolelle kiinnitin vuoreksi ohuen aluskankaan ja taakse ompelin vetoketjun. Kolmion mallisen yläosan sommittelin kaulan ympärille tulevaan kapeaan kaistaleeseen ja kiinnitin alaosaan. Vaikka muutama kirosana taisi päästä mekon kyhäämisen aikana, sain sen juhlia edeltävänä ilta kuitenkin kasaan, ja seuraavana päivänä päälle. Taas jäi hieman viime tippaan mun ompelut, mutta eihän sitä voi keskenkään jättää kun on jotain kerran aloittanut.


-T

11/14/2016

Moi vaan




Pitkästä aikaa! Reissusta paluu ei mennytkään ihan niin mutkattomasti, ja kerkesin suoraan sanottuna nuolaista ennen kun tipahti. Tai siis minä tipahdin sairasvuoteeseen. Piti vielä mennä koneessa hihkumaan pojille, kuinka siisti homma ettei kukaan meistä sairastunut. Muutaman viikon lomailun jälkeinen työrupeama odotti tekijäänsä, puhumattakaan viime viikon opiskelupäivistä ja miljoonasta muusta hoidettavasta asiastaa, ja meikäläinen sairastuu. Energiaa ei sattuneesta syystä ole riittänyt ihan tänne blogiin saakka, eikä oikeastaan mihinkään ylimääräiseen. Nyt alkaa onneksi olla hommat hoidossa ja meikäläinen pikkuhiljaa (toivottavasti) kondiksessa. Palailen kunhan tästä vielä vähän tokenen.

-T

11/07/2016

LOVE MY TRIBE

Mun ja minin näköjään vakkariksi muodostunut yhteinen juttu reissuilla on mätsäävät heimopaidat. Totta puhuen mun piti aluksi tuunailla peace-merkillä varustettu t-paita kundille, mutta sen valmistuttua muutamassa minuutissa, huomasin kohta kaivelevani myös omasta kaapistani valkoista paitaa.


Tarvikkeena helposti hankittavat valkoinen t-paita, viivotin ja musta kangastussi. Symmetrisen muodon saadakseni asettelin ensin suuremman puoleisen keittiökulhon keskelle paitaa, johon tökin vieri viereen pisteitä tussilla kulhon reunojen mukaisesti. Jatkoin keskiosan kuvion samalla tekniikalla viivotinta apuna käyttäen. Lopuksi silitys ja paidat oli valmiita.






Palattiin juuri kotiin ja voin kertoa että nyt paleltaa! Reissu oli ihan huippu ja loma teki tehtävänsä. Säästyttiin pahemmilta kommelluksilta ja matkatkin taittuivat ihan okei. Tiedättekö sen Aurinkomatkojen telkkarimainoksen? Taustalla soi herkkä Lähtisitkö-biisi (ei Pave Maijasen tai VilleGallen ja Sannin versio, vaan se hitaampi tulkinta (tarkalleenottaen tämä). Sama kipale oli muuten yksi meidän häätansseista). Nyt kotona lomakuvia selaillessa tuntuu että oltais siitä taianomaisesta täydellisestä lomamainoksesta (jos siis unohdetaan taaperon ajoittaiset kiukuttelut, hyttyset ja puuduttavat lentomatkat), vaikka meidän mini-reppureissu olikin kaukana valmiista pakettimatkasta. Pieni kontrasti tohon ikkunasta näkyvään lumiseen maisemaan, mutta nyt pitäis ainakin olla akut ladattuina talvea varten. 



-T

10/31/2016

Sunsets & Palm Trees



Täällä me ollaan, varpaat hiekassa Koh Lantan saarella Thaimaassa. Ajantaju ja arkiset huolet kadotettuina. Mikä päivä tänään edes on?

Loppusyksy on oikeastaan aika oivallinen aika matkustaa tänne päin. Aurinko ei porota vielä ihan ahdistavan kuumana, sadekausi tekee loppuaan, turisteja on vielä vähän ja hinnat ovat high seasonia alhaisemmat. Ollaan seikkailtu pitkin saarta ja muutettu aina rannalta toiselle, kun edellinen alkaa kyllästyttämään. Kohteena Koh Lanta on lapsiperheelle muutenkin sopiva ja saaren meininki rento. Ei häiritsevää yöelämää, seksiturismia tai tuputtavia kaupustelijoita. Vielä pari päivää täällä ja matka jatkuu kohti Bangkokia. Tää lähtee nyt hätistelemään apinoita tosta terassilta!

-T

10/24/2016

THERE'S NO PLACE LIKE HOME














Lomalla on ihanaa, mutta kyllä koti on lopulta aina se paras paikka. Siellä se kukkien kastelijoiden armoilla odottelee kiltisti reissulaisia, jotka ei ihan vielä ole valmiita sinne palaamaan (terkut vaan täältä lämpöisestä Thaimaasta!).

Vaikka nykyinen kolmio on meidän jengille ihan toimiva paketti, on mulle viime aikoina hiipinyt snadi muuttokuume. Tilaa voisi olla vähän lisää ja pieni pihakin olis kiva. Mutta mitä jos toinen halajaisi rivariin ja toinen tykkää asua kerrostalossa? Ja se toinen tykkäisi remppailla, ja toinen muuttaa melkein valmiiseen kotiin. Puolensa molemmissa. Ei tässä mitään hoppua uuden asunnon kanssa ole, mutta kahtellaan kahtellaan, jos vaikka sopiva "kompromissi-koti" sattuisi jossain vaiheessa tulemaan vastaan.


-T

10/15/2016

Let's Wander Where the Wifi is Weak





Kyllä sen tuntee ihan luissa ja ytimissä asti, että aurinko on jo tuolla kaukana jossain. Kylmä, tuulee ja päivät sen kun lyhenee (okei ehjät housut saattais kuulemma jeesata tuohon paleluun..). Kesä vierähti häätouhuissa, eikä kunnon lomailuun ollut aikaa. Olinko ehkä kerran rannalla? Syksy on tullut paiskittua duunia hullun lailla, ja nyt alkaa tuntua siltä että tähän väliin tarttis pienen breikin ja D-vitamiini varastot täydennystä.

Me lähdetään reissun. Lataamaan akkuja. Katsomaan aurinkoa sinne missä se vielä lämmittää. Palailen jossain vaiheessa ja kerron oranssina kajastavista auringonlaskuista ja siitä miltä tuntuu upottaa varpaat silkin pehmeään rantahiekkaan (mikäli se wifi jostain löytyy). Mutta nyt, ei muuta kun kimpsut, kampsut ja muksu rinkkaan ja kohti seikkailua!


-T