1/02/2017

Trust the vibes you get, energy doesn't lie


Hmm. Mistähän sitä alottais? Vaikka ihan suoraan siitä, että tässä taitaa tulla tämän blogin päätöspostaus. Dramaattisesta aloituksesta huolimatta mitään kovin vakavaa ei ole tapahtunut, vaan antakaas kun selitän.

 Viime viikkoina huomasin kysyväni itseltäni useasti, miksi tätä blogia oikein pidän? Tai kenelle? Itsellenikö? Aikaa tuhrautuu, valvon liian myöhään ja haluaisin aina pystyä tekemään enemmän. Kävijämäärät ovat olleet koko ajan tasaisesti nousussa (vaikka ne ei todellakaan ole olleet mulle se ykkös juttu), ja välillä oon ihan hämmästynyt siitä kuinka paljon porukkaa tänne on jostain eksynyt. Ehkäpä siinä on se syy - viime aikoina koko homma on alkanut tuntua hölmöltä yksin höpöttelyltä. 

Tää reilut parisen vuotta, jonka olen tätä blogia pitänyt on ollut mukavaa aikaa; kirjoittelu, näpertely, kuvaaminen ja kaikki tähän liittyvä tuntunut hyvältä - "mun jutulta". On ollut mahdottoman ihanaa lukea teidän kommentteja ja nehän se paras palkinto onkin ollut, sillä tämä blogi on almuista, mainoksista ja kaupallisuudesta kaukana. Kun on ensin nähnyt tunti tolkulla vaivaa postauksen eteen, johon kukaan ei lopulta sano mitään, alkaa itse funtsia koko juttua ihan mälsänä. Onko tää sen arvoista? Oon sitä mieltä että bloggaajan täytyy nauttia siitä mitä tekee ja saada hommasta itselleen jotain - ainakin hyvää mieltä. Uhrautuuhan blogin pitämiseen kamalasti aikaa (jos viimeistä vuotta miettii, ihmettelen kuinka oon pystynyt ylipäätänsä edes postailemaan kaiken sen häätouhun, koulun, töiden ja muun härdellin keskellä).


Fiilikset on nyt ajautuneet siihen pisteeseen ettei mua enää huvita. Oon yrittänyt kääntää omaa päätäni useaan otteeseen, lykännyt tätä postausta ja miettinyt vaihtoehtoja. Onhan nää hyvästien heittämiset haikeita, ja ikävä tulee aivan varmasti. Päätän suunnata energiani nyt uusiin tuuliin ja projekteihin, sillä yhä enemmän myös kuvaaminen ja kuvien käsittely ovat vetäneet mut maailmaansa ja lohkoneet suuren siivun vapaa-ajastani.

Ehkä mulla on tänä vuonna pikkuisen enemmän aikaa perheelle, kuvaamiselle, urheilulle, ystäville ja kenties uuden kodin laittamiselle? Tottakai jatkan näpertelyjä ja tuunailuja, mutta tästä eteenpäin vain omaksi ilokseni (tai voihan mun juttuja toki seurailla vielä instagramin puolella @tyttibeat). Ehkä multa vielä joskus löytyy taas puhtia ja intoa tähänkin hommaan, ja saleen ikävöin blogia jo parin viikon päästä - never say never! Tällä hetkellä on kuitenkin aika suunnata nokka kohti jotain - jotain uutta ja ihmeellistä. Kiitos miljoonasti teille ihanille messissä roikkuneille ja upeeta uutta vuotta kaikille <3 


-T

12/23/2016

YOU HAD ME AT HO HO HO







Ensi vuonna hankitaan toivottavasti vihdoin ihan oikea kuusi, nyt mennään vielä teipatulla. Musta paperiteippi on Ikeasta, ja lähti ainakin viime vuonna seinästä pois jälkiä jättämättä. Päädyin lopulta helppoon ja pelkistettyyn ratkaisuun, sillä vietetään Joulua muualla kuin kotona. Teki mieli kasata kuitenkin edes jonkinlainen "Joulu-alttari" olkkarin nurkkaan. Tunnelmaa tuo tuokin!


Ihanaa ja lämmintä Joulua kaikille. Täällä venaillaan jo kovasti Joulupukkia!

-T

12/19/2016

JOULUGRANOLA



Monelle varmasti tuttua näin joulun korvilla, kuinka paljon on kyläiltäviä paikkoja, tarhantätejä, ja ihmisiä joita haluaa muistaa. Omasta mielestäni on aina kivempi viedä mukanaan jotain persoonallisempaa kuin perus glögipullo tai hyasintti, joten koitan joka vuosi keksiä jonkin uuden tehtailtavan kohteen joulupajaan. Asian eteen jaksaa uhrata vaivaa ja ajatusta, kun tietää miten monelle ihmiselle saa jaettua hyvää mieltä. Nyt valmistelin (ihan super super hyvää) Joulugranolaa, jota tulikin tehtyä monta satsia. 


Ainekset

5 dl kaurahiutaleita
1,5 dl kookoshiutaleita
1 dl cashewpähkinöitä (murskattuna)
1 dl manteleita (murskattuna)
0,5 dl auringonkukan siemeniä (murskattuna)
0,5 dl seesaminsiemeniä
30 g kovaa kookosrasvaa
1 dl hunajaa
1 tl kanelia
1 tl suolaa
1 tl ruokosokeria
5 kpl piparkakkuja
1 dl kuivattuja karpaloita (hienonnettuna)
1 dl kuivattua banaania (murskattuna)
0,5 dl kuivattua omenaa (murskattuna)

Murskaa ensin morttelissa pieneksi pähkinät ja siemenet, ja sekoita keskenään kuivat aineet marjoja, hedelmiä ja pipareita lukuunottamatta. Sulata kookosrasva miedolla lämmöllä ja lisää sekaan hunaja (kuumenna juoksevaksi, mutta älä kiehauta). Sotke litku kuiva-aineiden joukkoon hyvin ja levitä seos leivinpaperin päälle pelille. Paahda 150 C uunin keskiosassa 20-30 minuuttia. Kääntele granolaa paiston aikana pariin otteeseen tasaisen lopputuloksen saamiseksi. Anna tuotoksen jäähtyä rauhassa ennen piparkakkumurskan ja hedelmien lisäämistä. Säilytä kuivassa paikassa.











Suussa sopivasti rouskuva herkku on kyllä melkeinpä jo liian hyvää, sillä en voi pitää aamuisin näppejäni erossa granolapurkilta. Aineksia voi tietysti muokata omien makutottumuksien mukaan, mutta Jouluinen maku tulee pipareista ja kanelista. Itse oon yleensä vääntänyt samalla vaivalla tuplasatsin, jolloin tuotetta riittää muutamalle muullekin. Ja hei tämänhän voi tehdä myös gluteenittomana! Kylläpäs oli tarhan tädit mielissään.


-T

12/16/2016

Christmas Crafts


Tänne blogiin on eksynyt viime aikoina rutkasti jengiä jouluun liittyvillä hakusanoilla, joten keräilin taas randomisti kokoon vanhoja Joulu-aiheisia askarteluja parilta viime vuodelta. Varsinkin DIY-kuorintavoidetta ja itse tehtyjä lahjoja googlaillaan ilahduttavan ahkerasti.










Tonttupaja on tietysti käynyt viime päivinä ahkerana täällä päin. Koitan keksiä joka Joululle jonkun uuden lahjaidean, jota tehtailen sitten suuremman erän. Viime Jouluna kiitosta saivat erityisesti lahjaksi annetut tuunatut kynttilät ja suussa sulava saaristolaisleipä. Mä tässä vielä arvon askartelenko taas (ahh niin helpon) teippikuusen seinälle ja säästyn siivoamiselta, vai hankittaisko tänä vuonna sittenkin ihan oikea kuusi, joka toisi niin ihanaa tuoksua ja tunnelmaa..

-T

12/12/2016

MY PHOTOGRAPHY


Valokuvat. Oon aina fiilistellyt niitä. Myös oma tarve ikuistaa hetkiä, tilanteita ja ihmisiä on kasvanut vuosi vuodelta. Järkkäri on kulkenut repun pohjalla messissä jo kauan, ja vielä enemmän parina viime vuotena. Blogitouhuilut ovat varmasti osa syy kameran mukana raahaamiseen, mutta kuvaan myös paljon ihan muuten vaan. Pidän kehittymisestä, uuden oppimisesta ja siitä että saan aikaan jotain. Jossain vaiheessa kuvaamisen tiimoilta havaitsin ärsytystä ja turhautumista, sillä tunsin että homma junnaa paikoillaan, ja oma osaamiseni teknisesti eivät vain enää riitä mulle itselleni, sillä olen sitä tyyppiä, jonka yleensä ottaen täytyy olla hyvä kaikessa mihin ryhtyy. Halusin kehittyä.




Alkuvuodesta aloittelin Helsinki Design Schoolissa Valokuvaajan tutkinnon, enkä voi uskoa kuinka nopeasti tää vuosi onkaan vierähtänyt. Ja kuinka oonkaan kuvaamisessa enemmän kehittynyt, kiinnostunut, motivoitunut ja inspiroitunut. Luottoa omaan osaamiseen ja tekemiseen, sekä tekniikkaan on tullut rutkasti ja tuona aikana mulle vahvistui myöskin se mun oma juttu - ihmiset. Lemppareinta ei välttämättä ole mallien kuvaaminen, vaan ihan oikeiden aitojen ihmisten ja hetkien.










Viime viikolla oli aika kilistellä skumppalaseja valmistujaisten tiimoilta. Todistuksen lisäksi sain vielä erikoismaininnan luokan hymytyttönä olemisesta ja positiivisesta asenteesta! Olo oli jokseenkin epätodellinen, sillä alkuvuodesta tuntui ihan hullun hommalta lähteä opiskelemaan työn ohessa, ja siinä sivussa järjestellä häitä, kirjoitella blogia ja pyörittää arkea. No mutta tuosta selvittiin ja innolla odotan tulevia projekteja, joihin nyt saattaisi lohjeta pikkuisen enemmän aikaa. On ollut tosi mielenkiintoista ja antoisaa heittää välillä kuvauskeikkaa omien duunien vastapainoksi, ja niitä meinaan myös jatkossa puuhailla sopivissa määrin, rakkaana harrastuksena.

Lisää mun random räpsyjä voi tsekkailla instasta @tyttibeatphotography
(ja perus arkea, murokuppeja ja selfietä @tyttibeat)

-T

12/05/2016

Gold Pleated Skirt



Pikkujoulut lähestyivät ja ylläri pylläri meikäläinen mietiskeli taas viime tipassa outfittiä tuleviin kemuihin. Teemana oli metallinhohto/blingi, ja vaatekaappia tutkaillessani ei silmiini osunut oikein mitään kimaltavaa. Muistelin joskus pari kuukautta sitten melkein häikäistyneeni lajitellessani kirppissäkeissä olleita vaatteita, ja kävin kaivamassa sinne hylätyn kultaisen pliseeratun topin, joka oli myyntiin menossa ihan syystäkin - en ollut käyttänyt sitä kertaakaan.


Tämän pystyi siis hyvällä omallatunnolla uhrata tuunauttavaksi. Hommahan oli mitä simppelein. Saksilla vaan yläosa suoraksi, ja siihen tie paksuhkolle kuminauhalle. Paitsi että aikaisemmin uskollisesti palvellut Singerini sanoi itsensä irti viime metreillä, joten homma taittui loppuun käsin ommellen. 






Hamonenhan olisi ollut suorastaan täydellinen midi-mittaisena, mutta kelpasi tähän hätään lyhyempänäkin. Frendiksi tietysti glitterit luomiin ja tää oli valmiina säihkymään.

Onneksi meikäläisen pikkujouluiluriekkumiset alkaa olla tässä, niin voi keskittyä rauhassa Joulun venailuun. Sehän on jo ihan kohta!


-T

11/28/2016

DIY ADVENT CALENDAR







Tänne oli jostain kantautunut jo monta suklaakalenteria, joiden sisällöt on hävinneet mutsin ja faijan vatsoihin ennen kuin joulukuu on edes alkanut. Meidän mini kiipeilisi seinille, jos sille syöttäisi aamupalaksi suklaata, joten ehkä parempi mennä mielummin näillä miniyllätyksillä kuin sokerilla.

Nyt sitten opetellaan kärsivällisyyttä, milloin niitä paketteja oikein saakaan avata..

-T