9/24/2016

Happy Little Plant Pot



Bongasin Lagerhausin sivuilta aivan överisöpön ruukun/kynttilänpidikkeen, jonka olin jo aikeissa pistää tilaukseen kun muistin yhden ylimääräisenä lojuvan valkoisen ruukun. No tietysti päätin tehdä niin sanotut copycatit ja duunata samantapaisen itse.



Tarvikkeina käytin posliinitussia (mulla nyt sattui olemaan musta sellainen, mutta tavallinen vedenkestävä tussi on tähän varmasti aivan yhtä käypä) ja temperamaalia. Puhdistin ruukun pinnan hyvin, mallailin naaman sopivaan kohtaan ja piirsin menemään. Posket tein varovasti maalia tuputtamalla. Ruukun toisen puolen kopioin melkein suoraan Lagerhausin versiosta ja toiselle puolelle taiteilin oman naaman (onneksi on toinen tsäänssi, mikäli sattuu mokaamaan ensimmäisen puolen).










Lastenhuoneen hyllyltä onkin uupunut yksi pieni viherkasvi, joten tämä löysi oitis paikkansa. Kaksinaamaisen ruukun puolia voi tietysti vaihtaa fiiliksen mukaan, ja huoneen omistajalla se vaihtuu aika tiuhaan tahtiin (kehen lie tullut?).

-T

9/20/2016

Tuunattu tylliunelma

Jostain syystä aina katsoessani yllä olevaa kuvaa, alkaa päässä soida Carly Rae Jepsenin Run away with meMutta siis asiaan! Keväällä postailinkin pukujahdista, jonka tuloksena päädyin hankkimaan unelmieni hääpuvun. Ainakin melkein. Se oli oikeastaan aika sinnepäin, mutta muutoksia oli silti tehtävä paljon. Olisin tietysti voinut jättää koltun kauppaan ja jatkaa etsintöjä, mutta hääpuvun tuunausprojekti tuntui niin houkuttelevalta, että päätin ottaa haasteen vastaan. Saisinpahan ainakin uniikin ja täysin omannäköisen yksilön.

Itselleni oli tärkeämpää puvun malli ja sopivuus, kuin merkki tai vallitsevat hääpukutrendit. Vaikka ihan kokeeksi sovitin merenneitomallisia ja laahuksellisia pukuja (ja nekin olivat oikein ihania), toi se mulle vain varmuuden siitä että havittelemani puvun malli oli mulle juuri se oikea. Joskus sitten vuosien päästä katsoessani hääkuvia, haluan ajatella että toi oli juuri se prinsessapuku josta aina pienenä tyttönä haaveilin.


Vaikka alkuperäinen puku oli ihan sievä, oli yläosassa omaan makuuni liikaa bligiä, liikaa pituutta, kiinnitys tapahtui nyöreillä, ja kangaskin oli liian luonnonvalkoinen. Niinpä siis kiikutin koltun ompelijan pakeille, ja aloitimme yhdessä tuunausprojektin. Mekko-osaa nostettiin viitisen senttiä ylemmäs, jolloin yläosa lyheni sopivan mittaiseksi. Helmet, paljetit ja muut härpäkkeet irroitettiin, ja tilalle pistettiin uusi kirkkaamman valkoinen pitsi. Alle jätimme kuitenkin hieman luonnollisemman valkoisen kankaan, joka siftasi nätisti pitsin läpi tuoden kuviot paremmin esille. Sama kangas kuulsi myös alaosassa valkoisten tyllien alta. Takaosan nyörikiinnityksen vaihdoimme vetoketjuun.











Lopputulos oli juuri sellainen kun olin suunnitellut. Ihana tyllikasa. Näyttävä mutta silti yksinkertainen, ilman blingejä tai mitään ylimääräistä. Puvun alla oli suuri vannehame, joka teki fiiliksestä yllättävän keveän ja muutenkin puku oli mukava päällä. Nyt pesulakäynnin jälkeen hieman haikein mielin ajattelin pistää koltun myyntiin. Olisihan tuo kiva säilyttää, mutta viehän se melkein puolet vaatehuoneesta ja tuskin tulisin kovin montaa kertaa hääpuku päällä hengaamaan. Onneksi on kuvia, joita voi aina fiilistellä!

-T

9/13/2016

Palloja katossa





Riisipaperivalaisimet - nuo ihanat ajattomat klassikot - sopivat melkeimpä kotiin kuin kotiin. En tiedä jäikö mulla jonkin alitajuinen kaipuu menneeseen kesään ja hääkoristeisiin, sillä noita samaisia palleroita roikkui eri kokoisina juhlapaikan katossa tuona kauniina heinäkuisena päivänä. Nyt meidän olkkarissa killuu pieni palanen häitä. 

Varsin edullinen valaisin syntyi liittämällä 25cm-40cm paperivarjostimet Ikean kolmoisripustinsarjaan. Noita olen monesti nähnyt yhdistettävän suurempina yksilöinä, mutta erikokoiset pienemmät varjostimet eivät vedä kattoa niin tukkoon. Kolme keveää valonlähdettä yhden sijaan toi rutkasti enemmän valoa olohuoneeseen, ja pimeinä iltoina ero entiseen on huomattava. Jokin noissa palleroissa näköjään houkuttelee, sillä tajusin juuri että samaa muotoa löytyy myös makkarin- ja lastenhuoneen valaisimista.

-T

9/10/2016

Diy Bolo Choker Necklace




Choker -koru villitykseltä ei ainakaan meikäläinen ole voinut välttyä, sillä näitä tuntuu roikkuvan joka toisen vastaantulijan kaulassa (lyhyellä mimmillä silmät osuu juuri kaulan korkeudelle). Valmiita lukollisia koruja löytyy monen putiikin valikoimista, mutta saman tyylisen pelkistetyn yksilön voi tehdä helposti itsekin. Ehkä jopa liiankin helposti. Tässä simppeliyyden huipussa meni meinaa about kolme minuuttia aikaa. 


Tarvikkeena mokkanauhaa (tai jotain saman tapaista helposti taipuvaa narua) ja sopivan kokoisia helmiä (tai mitä vaan tilpehööriä nyt omaansa haluaakaan pujotella killumaan). Mittasin ensin sopivan pituisen narun pätkän (160cm), pujottelin puuhelmet neulan ja langan avulla naruun ja sinetöin päädyt liimatipalla. Ja that's it! 




Näitä on tullut piperrettyä jo muutamissa eri väreissä ja variaatioissa, kun löysin jonkun unohdetun naru-stashin erään laatikon pohjalta. Naruja ja helmiä myyvät askartelukaupat (esim. Hobby-point), mutta myös vanhoista rihkamakoruista saa irroteltua yllättävän kivoja koristeita. Syksyn pimenevinä iltoina malttaa näköjään taas näperrellä kotosalla. 


-T


9/06/2016

Sunnuntain menovikki!






Täytyypäs Stadin lähettyvillä asuville vinkkailla meidän duunipaikan sunnuntaisesta kirppiksestä ja pop up - kahvilasta! Kampaamo muuttuu kirppariksi, ja paikan päällä on myynnissä monenmoista aarretta, kudetta ja kahvetta, sekä kaupan päälle hyvää meininkiä. Sunnuntaina siis nokka kohti Sörnäisiä ja Pääskylänkatua - tuu moikkaamaan ja tekemään löytöjä!


-T

9/02/2016

Hot Diggity Dog


Kun meille tulee kylään kavereita ja tarjolla on ruokaa, kutsutaan tapahtumaa yleensä pöytäbileiksi. Saatiin juuri käsiimme häissä kuvattu videomateriaali, joten oli aika kokoota kasaan kaasot, bestmanit sekä lähin hääjengi, ja järkätä ensi-ilta häävideolle. Mikä olisikaan iisimpi tapa ruokkia istujaisissa näin iso porukka, kuin hodari-buffet, josta jokainen saa noukkia omaan makuunsa sopivat ainekset mailman parhaaseen kuumaan koiraan. 











Hää-leffa oli iiihana, ilta mitä mainioin ja kovasti kehuja saaneet hodarit upposivat istujaisissa kuin kuumille kiville. Perinteisten täytteiden lisäksi sisälle voi laittaa melkein mitä vain; vihanneksia, rucolaa, soijanakkeja, dippejä, kastikkeita, marinoitua punasipulia, tsatsikia ja raikasta  tuoresalsaa, joka on niin älyttömän hyvää, että täytyy muuten oitis pistää reseptiä jakoon. 


TUORESALSA

1-2 pkt kirsikkatomaattia
1-2 punasipulia
2-3 valkosipulinkynttä
puntti tuoretta korianteria
loraus öljyä
srirachaa
limen mehua
suolaa
pippuria

Silppua pieneksi kirsikkatomaatit, sipulit ja valkosipulit. Hienonna mukaan korianteri. Sekoita joukkoon öljy, tippa srirachaa ja puristettu limen mehu. Mausta suolalla ja pippurilla. Aineksia voi säädellä tietysti oman maun mukaan. Mulla kun on tuo omituinen fiksaatio korianteriin, on sitä oltava reilusti. Tässä on oikeastaan meikäläisen tämän hetkinen ruokahimotus, jota on pakko tehdä ainakin pari kertaa viikossa. Salsa uppoaa meillä dippinä, lisukkeena, salaatin joukossa, leivän päällä ja vaikka ihan yksinäänkin.

-T

8/29/2016

My Happy Place








Kesä vetelee viimeisiään ja meikäläinen fiilistelee täällä parveketta. Nooh voihan tuolla lämpölampun kanssa hengailla pitkälle syksyyn. Päätin alkukesästä pistää uusiksi koko helahoidon, kun kaipailin partsille rennompaa ilmettä. Haussahan oli se chilli kesäkeidas - muistatteko? Homma jäi häätouhujen keskellä vähän oman onnensa nojaan, mutta onneksi päästiin nauttimaan uudesta partsista sentään loppukesä. Tuolit löytyivät Ikeasta, matto ja pöytä Kodin1:sestä. Värikkäämmät tyynyt tein Askon pienistä räsymatoista ja loput on ostettu H&M Homesta. Tilaa on nyt enemmän ja nojatuoleissa paljon mukavampi lööbailla, kun entisellä sohvalla (tältä parveke näytti ennen). 

Täällä kelpaa sateisinakin päivinä makoilla viltin alla teekupponen kädessä ja muistella kesää, joka oli niin kovin kovin äkkiä ohi.

-T